Hepatiitti B tarttuu veren välityksellä tai yhdynnässä – rokote antaa elinikäisen suojan

Hepatiitti B on hepatiitti B -viruksen eli HBV:n aiheuttama maksatulehdus, joka tarttuu suojaamattomassa seksissä sekä veren välityksellä esimerkiksi ruiskujen ja neulojen yhteiskäytössä, terveydenhuollossa sekä neulanpistovahingoissa. Lisäksi HBV voi tarttua äidistä lapseen synnytyksen tai imetyksen aikana.

Infektio on oireeton noin 50 prosentilla aikuisista ja noin 90 prosentilla alle viisivuotiaista lapsista, ja se todetaan verikokeiden avulla. Itämisaika eli aika tartunnasta sairastumiseen vaihtelee kahdesta kuuteen kuukauteen.

Oireita aiheuttavassa akuutissa hepatiitti B:ssä taudin kulku voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen:

1. Taudin puhkeamisen ja ensimmäisen vaiheen aikana olo voi olla voimaton, väsynyt, voi olla lievää kuumetta, ruokahaluttomuutta, laihtumista, kipua vatsan oikeassa yläkulmassa, lihaskipuja, nivelkipuja tai ripulia (prodromaalivaihe).
2. Ensimmäisen vaiheen jälkeen noin 50 prosenttia oireita saavista saa keltataudin, joka näkyy ihon ja silmien keltaisuutena, vaaleana ulosteena ja tummana virtsana. Tämä vaihe tapahtuu yleensä siinä kohdassa, kun alkaa tuntea itsensä terveemmäksi (keltatautivaihe).
3. Akuutti tauti menee ohi yhdestä kolmeen kuukauteen, mutta sitä seuraa usein pitkittynyt väsymys ja heikkous (toipumisvaihe). Osasta potilaita voi tulla tartunnan kantajia ja he voivat myöhemmin saada kroonisen hepatiitin oireita.

Akuutin taudin oireet häviävät yhdestä kolmeen kuukauteen, mutta jotkut saattavat kokea pitkäaikaista heikkoutta. Vakavaa maksan vajaatoimintaa esiintyy noin prosentilla.

Maailmanlaajuisesti hepatiitti B on hyvin laajalle levinnyt tauti, ja tartunnan saaneita arvioidaan olevan yli kaksi miljardia ja kroonisia taudinkantajia noin 240 miljoonaa. Suomessa vuonna 2017 tuli tietoon 258 HBV:n kantajaa, ja 54 näistä oli suomalaistaustaisia. Joka kymmenes tauti oli todennäköisesti saatu Suomessa.

Mitä hepatiitti B:ssä tapahtuu?

HBV löytyy infektion saaneiden ihmisten verestä ja kehon nesteistä. Infektio leviää veren kautta tai seksuaalisessa kanssakäymisessä. Virus aiheuttaa maksatulehduksen, se vahingoittaa maksasoluja ja sappipigmenttiä kerääntyy ja siirtyy verenkiertoon. Kehosta poistuvat sappipigmentit värjäävät muun muassa ihon keltaiseksi, mitä kutsutaan keltataudiksi.

Hepatiitti B -virustartunnan saamisen riskiä suurentavat:

• Suonensisäisten huumeiden käyttö. Huumeiden väärinkäyttäjät saavat useammin tartunnan, koska virus voi levitä saastuneista ruiskuista, piikeistä, muista välineistä ja käytetyistä huumeista.
• Suojaamaton seksi tartunnan kantajan kanssa.
• Verenluovuttajien ja verivalmisteiden tiukka valvonta on johtanut siihen, että tartuntariski veren tai verituotteiden siirrossa on nykyään pieni.
• Hoitohenkilö voi altistua toimenpiteisiin tai näytteidenottoon tartunnan saaneilta henkilöiltä liittyvän riskin vuoksi.
• Jos odottava äiti kantaa virusta, on 20 prosentin riski tartuttaa lapsi synnytyksessä, ellei lasta rokoteta heti syntymän jälkeen:
  • Kun rokote ja vasta-aine annetaan välittömästi syntymän jälkeen, alle viidestä prosentista lapsista tulee kroonisia taudinkantajia.

Diagnoosi tehdään edellä mainittujen tyypillisten oireiden ja löydösten perusteella sekä verikokeiden (maksa-arvot, hepatiitti B-serologia) avulla. Joskus voi olla suositeltavaa tutkia maksa ultraäänellä.

Akuuttiin tartuntaan ei ole hoitoa

Hoidon tavoitteena on estää tartunnan leviäminen ja hoitaa kroonisia taudinkantajia. Sairastuneen on vältettävä alkoholia, joka voi pahentaa maksan vaurioita. Akuuttiin hepatiitti B:hen ei ole hoitoa. Vaikeissa tapauksissa potilas otetaan sairaalaan seurantaan ja tarvittaessa tukihoitoon nesteytykseen ja ravinnonsaantiin. Helpommissa tapauksissa ei tarvita hoitoa.

Riskiryhmille suositellaan rokotetta. Se annetaan kolmena injektiona kuuden kuukauden kuluessa. 90–95 prosenttia rokotetuista saa elinikäisen suojan hepatiitti B -virusta vastaan.

Jos on altistunut tartunnalle esimerkiksi yhdynnässä HBV-positiivisen henkilön kanssa, hoito hepatiitti B- vasta-aineilla ja/tai rokotteella on tarkoituksenmukaista. Hoito tulee antaa mahdollisimman pian, viimeistään 48 tunnin kuluessa arvioidusta tartunta-ajankohdasta. Jos hoito aloitetaan myöhemmin kuin seitsemän päivää infektiosta, se ei todennäköisesti tehoa.

Vakava krooninen hepatiitti B voidaan hoitaa interferonilla, immuunivastetta muuttavalla aineella, tai niin sanotuilla nukleosidianalogeilla. Yleensä vaaditaan pitkäaikainen hoito.

Miten tauti etenee?

Tartunnasta oireisiin kestää 2–6 kuukautta. Tauti tarttuu noin kuusi viikkoa ennen taudin puhkeamista ja kaksitoista viikkoa sen jälkeen. Valtaosa paranee täysin neljän kuukauden kuluessa taudin puhkeamisesta.

Noin 5 prosenttia jää kroonisen hepatiitti B -viruksen kantajiksi. Pienillä lapsilla, erityisesti vauvoilla, on suuri riski jäädä kroonisiksi kantajiksi. Myös todella vanhojen ihmisten riski on suurentunut, kun taas nuorista aikuisista, muutoin terveistä henkilöistä, tulee kroonisia kantajia alle viidessä prosentissa tapauksista. Krooninen infektio voi olla vakava sairaus ja siksi se edellyttää erikoislääkärin arviointia ja mahdollista hoitoa. Noin 20 prosentille kroonisista kantajista voi monen vuoden jälkeen kehittyä maksakirroosi. Krooninen hepatiitti B lisää myös maksasyövän riskiä.

Lähteet: Medibas, Terveyskirjasto, THL

Lue myös:

Hepatiitti A on maksatulehdus – yleinen ”huonon hygienian” maissa