Uutta tietoa univajeesta: vaikuttaa veren valkosolujen toimintaan

Aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään, että pitkään jatkuneeseen riittämättömään tai laadultaan huonoon yöuneen liittyy kohonnut sydän- ja verisuonisairauksien, dementian sekä mielenterveyden häiriöiden, erityisesti masennuksen, riski. Molekyylitason mekanismeja tämän yhteyden taustalla ei kuitenkaan tunneta.

Helsingin yliopiston, THL:n ja Työterveyslaitoksen yhteisessä tutkimuksessa verrattiin univajeesta kärsiviä 25–55-vuotiaita miehiä terveisiin, riittävästi nukkuviin miehiin. Mukana tutkimuksessa oli yhteensä 125 miestä.

Perimän toimintaan vaikuttavia muutoksia

Tutkimukseen osallistuneiden miesten veren valkosoluista eristettiin DNA, ja siitä määritettiin lähes puolen miljoonan CpG-emäksen metylaatiotasot. DNA:n metylaatio on yksi niin sanotuista epigeneettisistä mekanismeista, jotka vaikuttavat geenien ilmentymiseen ja siten solujen ja kudosten toimintaan. Esimerkiksi ravinto tai päihteet, ja tutkimuksen perusteella myös uni, vaikuttavat perimäämme näin.

Tulosten perusteella mikään yksittäinen DNA:n metylaatioalue ei eronnut merkittävästi univajeesta kärsivien ja terveiden verrokkien välillä. Sen sijaan tutkimus paljasti, että riittämätön yöuni johti DNA-metylaation muutoksiin hermoston toimintapolkuun kuuluvien geenien säätelyalueilla.

Muutoksia havaittiin myös sellaisella perimän alueella, joka on aiemmin yhdistetty perinnölliseen Smith-Magenis-oireyhtymään, johon voi liittyä muun muassa käänteinen vuorokausirytmi.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että univajeeseen liittyy systeemisiä, perimän toimintaan vaikuttavia DNA:n muutoksia. Tutkimusryhmä selvittää parhaillaan, ovatko muutokset pysyviä ja miten ne liittyvät univajeen pitkäaikaisiin terveysriskeihin. Jatkotutkimuksia tarvitaan, ja tulokset pitää vielä toistaa toisissa aineistoissa luotettavuuden varmistamiseksi.

Kuvitus: Shutterstock