Reaktiviinen niveltulehdus voi kehittyä bakteeritulehduksen jälkitautina

Tietoa reaktiivisesta niveltulehduksesta:

• Reaktiivisessa niveltulehduksessa potilaan sairastamia aiempia tulehduksia pidetään laukaisevana tekijänä.
• Alkaa usein akuuttina turvotuksena, arkuutena, lämpönä, punoituksena ja vähentyneenä liikkuvuutena yhdessä tai useammassa suuressa nivelessä.
• Huonovointisuus, väsymys, lievä kuume, laihtuminen ja vähentynyt ruokahalu ovat yleisiä sairauden akuutissa vaiheessa.
• Laaja joukko erilaisia bakteeri-infektioita voi aiheuttaa reaktiivisen niveltulehduksen. Yleisimpiä ovat suolistobakteerit ja virtsateiden ja sukupuolielinten bakteerit.
• Tulehduskipulääkkeet ovat ensisijainen lääkevalinta, ne rauhoittavat niveltulehdusta ja lievittävät kipua.
• Kun sairauden akuutti vaihe on ohi, suositellaan harjoittelua fysioterapeutin ohjauksessa.

Mitä reaktiivisella niveltulehduksella tarkoitetaan?

Reaktiivinen niveltulehdus alkaa usein akuuttina turvotuksena, arkuutena, lämpönä, punoituksena ja vähentyneenä liikkuvuutena yhdessä tai useammassa suuressa nivelessä. Polven ja nilkan tulehduksia esiintyy 80 prosentissa tapauksista, kun taas noin puolella potilaista on niveltulehdus hartioissa, kyynärpäissä ja ranteissa. Neljäsosalla sairauden saaneista on kipuja lannerangassa, mikä viittaa tulehdukseen selkärangan ja lantion välisissä nivelissä.

Kivut jänteiden kiinnityskohdissa ovat myös yleisiä, erityisesti akillesjänteen kiinnityskohdassa ja sidekudoskalvon kiinnityskohdassa jalkaterän alla. Tulehduksia esiintyy lisäksi usein solisluun nivelissä sekä rintalastan ja kylkiluiden välisissä nivelissä. Potilaat eivät useinkaan huomaa näitä tulehduksia itse, mutta nivelissä esiintyy arkuutta tunnusteltaessa. Iho- ja limakalvovaivat ovat myös yleisiä.

Huonovointisuus, väsymys, kuume, laihtuminen ja vähentynyt ruokahalu ovat yleisiä taudin akuutissa vaiheessa. Noin puolet potilaista tietää sairastaneensa suolisto, virtsatie- tai sukuelinalueen infektion yhdestä neljään viikkoa ennen niveltulehduksen puhkeamista. Lopuilla on todennäköisesti ollut infektio ilman että he ovat sitä huomanneet. Reaktiivisen niveltulehduksen alaryhmä on niin kutsuttu Reiterin oireyhtymä. Tämän oireyhtymän tyypillisiä oireita ovat niveltulehduksen yhteydessä esiintyvä virtsaputken tulehdus tai silmän uloimman kalvon (sidekalvon) tulehdus.

Tiedossa ei ole, kuinka paljon reaktiivista niveltulehdusta esiintyy vuosittain. Sukupuolielinten infektioiden seurauksena ilmeneviä tapauksia havaitaan ennen kaikkea nuorilla miehillä. Reaktiivinen niveltulehdus suolistoinfektion jälkeen on yhtä yleinen naisilla kuin miehillä.

60–80 prosentilla reaktiivista niveltulehdusta sairastavista löytyy perinnöllinen HLA-B27-antigeeni. Kuitenkin vain 1–2 prosenttia reaktiiviselle niveltulehdukselle altistavan bakteeritulehduksen sairastaneista sairastuu reaktiiviseen niveltulehdukseen.

Mistä sairaus johtuu?

Laaja joukko erilaisia bakteeri-infektioita voi aiheuttaa reaktiivisen niveltulehduksen kehittymisen. Yleisimpiä ovat (1) suolistobakteerit kuten shigella-, salmonella-, yersinia- ja kampylobakteerit, ja (2) virtsateiden ja sukupuolielinten bakteerit kuten klamydia ja gonokokit.

Miten reaktiivinen niveltulehdus havaitaan?

Epäily reaktiivisen niveltulehduksen mahdollisuudesta voi herätä potilaan aikaisemman sairaushistorian perusteella. Usein infektion ja niveltulehduksen välinen yhteys on kuitenkin epäselvä eikä diagnoosista saada varmuutta vielä ensikäynnin aikana.

Antibioottilääkitys aloitetaan, mikäli uloste- ja virtsanäytteistä löytyy sairaudelle tyypillisiä bakteereja. Näytteiden ollessa puhtaita sairauden aiheuttaja pyritään tunnistamaan etsimällä verinäytteestä aiheuttajabakteereille tyypillisiä vasta-aineita. Taudin aiheuttajan jäädessä piiloon on pyrittävä sulkemaan pois muut sairaudet, kuten nivelreuma. HLA-B27-antigeenin määritystä ei pidetä tarpeellisena diagnoosin kannalta, mutta positiivinen löydös voi tarkoittaa riskiä sairauden kroonistumiselle.

Oireiden mukainen hoito

Ellei bakteereiden poistumista elimistöstä pidetä varmana, hoito aloitetaan antibiooteilla. Tulehduskipulääkkeet (naprokseeni, ibuprofeeni ym.) ovat ensisijainen lääkevalinta oireiden hoidossa. Ne rauhoittavat niveltulehdusta ja lievittävät kipua. Joissain tapauksissa myös niveleen annettu kortisoniruiske voi olla hyödyksi. Ellei tulehdus osoita laantumisen merkkejä parin kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta, tulehduksen jatkohoitona saatetaan käyttää samoja lääkkeitä kuin nivelreuman hoidossa.

Taudin akuutin vaiheen väistyessä on tärkeää harjoitella fysioterapeutin suositusten mukaisesti. Harjoittelu estää lihasten heikkenemistä ja lyhenemistä sekä nivelkalvojen kutistumista, joiden seurauksena niveliin voi kehittyä virheasentoja. Harjoittelulla ei kuitenkaan tule ylikuormittaa niveliä, jotka ovat juuri olleet tulehtuneita.

Voiko sairaus uusiutua?

Sairaus voi vaikuttaa ajoittain työkykyyn. Niveltulehdus paranee yleensä 3–5 kuukaudessa ilman pysyviä vaivoja. Noin 15 prosentille potilaista voi tulla enemmän tai vähemmän kroonisia vaivoja, erityisesti selkään ja kantapäihin.

Lähteet: Medibas, Terveyskirjasto, Reumaliitto
Kuvitus: Shutterstock