Ylipaino kasvuiässä altistaa lonkan virheasennoille

Jalkojen ja käsivarsien pitkissä putkiluissa on kasvuvyöhykkeitä tai kasvulevyjä, joissa luuston pituuskasvu tapahtuu. Nämä vyöhykkeet sijaitsevat lähellä putkiluiden päätä – toisin sanoen niveltä. Nivelen ja kasvulevyn välissä sijaitsevaa luun osaa kutsutaan epifyysiksi. Lonkassa kasvuvyöhyke on lonkkanivelen yhteydessä. Murrosiässä sairaus voi syntyä lonkkanivelen kasvuvyöhykkeeseen. Lonkkanivel alkaa liukua taaksepäin ja alaspäin. Tilannetta voidaan verrata jäätelöpalloon, joka liukuu pois tötterön päältä. Tilanne on korjattava nopeasti, jotta vältetään elinikäiset lonkkavaivat.

Reisiluun pään physiolyysi eli edellä kuvatun kaltainen liukuma on yksi yleisimmistä lonkkaongelmista murrosikäisillä lapsilla, mutta on edelleen suhteellisen harvinainen sairaustila. Tyypillinen potilas on murrosikäinen ylipainoinen poika. Suomessa todetaan noin 30 tapausta vuosittain. Noin 2-4 lasta 100 000:sta vuodessa sairastuu. Tilaa esiintyy useammin pojilla (60 %) kuin tytöillä (40 %). Pojilla physiolyysi esiintyy 11-16 vuoden iässä ja tytöillä 10-14 vuoden iässä. 22-37 %:lla sairaustila on molemmissa lonkkanivelissä samaan aikaan. Kun sairaus on toispuoleinen, riski on 25–80 %, että se kehittyy myös toiseen lonkkaan myöhemmässä vaiheessa. Ylipainoisilla lapsilla on suurentunut sairauden riski.

Ylipaino altistaa virheasennolle

Syytä ei tiedetä, tila on mahdollisesti useiden tekijöiden summa. Valtaosa sairastuneista on ylipainoisia. Lisääntynyt ruumiinpaino osaltaan lisää kasvulevyn mekaanista rasitusta. Joissakin tapauksissa perinnöllisellä alttiudella voi olla merkitystä, koska sairaus esiintyy suvuissa 5–7 %:ssa tapauksista.

Harvinaisissa tapauksissa, joissa sairaus tulee alle 10-vuotiaille lapsille, syynä voi olla taustalla oleva kehon hormoniaineenvaihdunnan häiriö. Näillä lapsilla on useammin samanaikaisia muutoksia molemmissa lonkkanivelissä.

Kun nuori valittaa kipuja polvissa, lonkassa tai reidessä

Useimmissa tapauksissa sairaustila kehittyy vähitellen usean viikon ajan. Tila diagnosoidaan yleensä neljän kuukauden kuluttua oireiden alkamisesta. Epämukavuus muuttuu vähitellen kivuksi. Kipujen sijainti voi vaihdella hieman, mutta yleensä nuori valittaa kipuja lonkassa, reiden sisäpuolella ja/tai polvessa. Osalla potilaista on vain polvikipuja, ja silloin on tärkeää, että lääkäri kuitenkin harkitsee lonkkasairauden mahdollisuutta. Kivut pahenevat rasituksessa. Nuori alkaa ontua ja lonkkanivelen liikkuvuus vähenee.

Röntgenkuva kertoo tilanteen

Sairaus voidaan helposti ohittaa sen varhaisessa vaiheessa. Siksi on tärkeää, että lääkärit ja mahdollisesti vanhemmat epäilevät sairautta kyseisen ikäryhmän lapsilla, jotka alkavat ontua ja jotka valittavat lonkan, nivusten, reiden tai polven kipuja.

Tutkimuksessa käy ilmi usein, että nuoren lonkka kiertyy hieman ulospäin makuuasennossa. Lisäksi kyky kiertää lonkkaniveltä sisäänpäin on rajallinen, samoin kyky taivuttaa lonkkaniveltä ylöspäin ja liikuttaa sitä ulospäin sivulle.

Tapauksissa, joissa lapsi/teini pystyy tukemaan jalkaa vasten, kainalosauvoilla tai ilman, sairaus mielletään vakaaksi. Jos kivut ovat niin voimakkaita, että lapsi ei pysty tekemään sitä, sairaus määritellään epävakaaksi. Noin 90 %:ssa tapauksista tilanne on vakaa, ja niiden ennuste on parempi.

Diagnoosi vahvistetaan lonkkanivelen röntgenkuvauksella. Silloin nähdään, miten lonkkanivelen kärki on liukunut hieman pois muusta reisiluusta.

Leikkaus on yleisin hoitomuoto

Tila hoidetaan tavallisesti leikkauksella. Hoidon tavoitteena on ensisijaisesti pysäyttää lonkkanivelen liukumisen jatkuminen.

Se tapahtuu leikkaamalla tappi tai ruuvi nivelen pään kahden osan läpi niin, että lonkkanivel kiinnittyy muuhun osaan reisiluuta. Leikkaus tehdään yleensä minimaalisen viillon kautta lonkan sivusta. Usein myös toinen lonkka naulataan, koska muuten on olemassa riski, että myös se alkaa liukua tulevaisuudessa. Joissakin tapauksissa on lisättävä useampi kuin yksi tappi. Potilaan on käytettävä kainalosauvoja kuuden viikon ajan vähentämään lantion kuormitusta ja komplikaatioriskejä sekä ennen toimenpidettä että sen jälkeen.

Tila ei välttämättä ole este paluulle urheilun pariin

Jos diagnoosi tehdään ennen kuin liukumasta on tullut liian suuri, ennuste on hyvä. Lonkasta tulee silloin lähes normaali ja lapsi välttää tulevat ongelmat. Jos liukuma on suuri ennen kuin se pysäytetään tai jos kyseessä on epävakaa liukuma, tulevien ongelmien riski on suurempi.

Lyhyellä aikavälillä voi ilmetä useita komplikaatioita. Vakavin on niin kutsuttu nivelen pään avaskulaarinen nekroosi. Siinä nivelen pään verenkierto heikkenee niin, että luustokudos kuolee. Tavallisin syy on nivelen väkivaltainen manipulointi tai ruuvien aiheuttama reisiluun pään verisuonten vaurio. Tämä komplikaatio ilmenee jopa 60 %:lla potilaista, joilla on epävakaa sairaus, mutta on harvinainen niillä, joiden sairaus on vakaa. Harvinaisissa tapauksissa nivel voi vahingoittua leikkaustoimenpiteessä. Jos nivelrusto vaurioituu, se voi aiheuttaa niveljäykkyyttä ja kipua.

Suuremmassa liukumassa lonkkanivelen anatomiasta ja liikkuvuudesta ei tule normaalia. Pitkällä aikavälillä se lisää lonkkanivelen kulumamuutosten (nivelrikon) riskiä.

On tärkeää, että lasta seurataan säännöllisin tarkastuksin, muun muassa röntgenillä.

Ortopedit arvioivat yksittäisissä tapauksissa paluun urheiluharrastuksiin. Vakaan tyypin lievissä tai kohtalaisissa liukumissa useimmat lapset ja nuoret ovat kuitenkin palanneet koululiikunnan pariin kolmen kuukauden kuluttua.

Tiedot tarkastanut Anna Nager, LT ja yleislääketieteen erikoislääkäri, Karoliininen instituutti

Lähteet:

Medibas

Duodecim-lehti