Terävää kipua alaselässä ja jalassa – iskias on yleinen vaiva

Tietoa iskiaksesta ja lannerangan välilevytyrästä:

• Iskiaksen taustalla on usein välilevytyrästä johtuva iskiashermojuuren puristusoire.
• Välilevytyrässä välilevy on mennyt rikki ja välilevyn pehmeä osa on pullistunut ulos (tyrä). Se voi aiheuttaa kipuja, koska tyrä voi painaa selkäytimestä tulevia hermoja ja aiheuttaa ärsytystä tulehduksen kautta.
• Tyypilliset iskiaksen oireet ovat selkäkivut ja toiseen jalkaan säteilevä kipu. 
• Akuutti syy välilevytyrälle on usein jonkin selän välilevyä ympäröivän renkaan murtuminen. Tämä voi johtua iän aiheuttamista muutoksista tai äkillisestä kuormituksesta.
• Sairaushistoria yhdessä lääkärin tarkastuksessa tekemien löydösten kanssa vahvistaa diagnoosin. Joissakin tapauksissa, jos kivut eivät mene ohi 1–2 kuukaudessa, voidaan harkita magneettikuvauksen suorittamista.
• Alussa hoito koostuu yleensä kivun lievityksestä ja toiminnan tason säädöstä. Fysioterapia voi olla monille perusteltua jonkin ajan kuluttua, joskaan manipulaatiohoidon, venytyksen ja fysikaalisten hoitojen vaikuttavuudesta ei ole näyttöä välilevytyrän hoidossa, eikä niitä suositella. Leikkaushoitoa tarvitaan vain harvoissa tapauksissa. 
• Useimmat ihmiset tuntevat yleensä olonsa paremmaksi parin viikon kuluttua ja muutamasta kuukaudesta vuoteen useimmat ovat oireettomia ilman leikkausta.

Mikä on välilevytyrä ja iskias?

Selkäranka koostuu nikamista ja välilevyistä. Välilevyt ovat eri asteisesti joustavia ja vaimentavat iskuja. Välilevytyrässä välilevy on mennyt rikki ja välilevyn pehmeä osa on pullistunut ulos (tyrä). Se voi aiheuttaa kipuja, koska tyrä voi painaa selkäytimestä tulevia hermoja ja aiheuttaa ärsytystä tulehduksen kautta. Kun välilevy ärsyttää tai painaa hermojuuria, monet voivat tuntea sen selän alueelta alas kohti jalkaa siirtyvänä kipuna. Välilevytyrä voi syntyä missä tahansa selkärangassa, mutta yleisin on alaselkä, toisin sanoen lanneranka.

Välilevytyrä voi aiheuttaa selästä kohti jalkaa kulkevaa kipua iskiashermoa pitkin. Silloin puhutaan iskiaksesta. Iskias ei siten ole itsenäinen sairaus, vaan käsite, joka ilmaisee jalassa olevaa, selän hermojuurien sairaudesta johtuvaa kipua. Iskiasoireista kärsii elämänsä aikana noin 40 prosenttia suomalaisista.

Välilevytyrä on melko yleinen, mutta se ei aiheuta läheskään aina kipua. Sitä esiintyy yleisimmin 30–50-vuotiailla. On havaittu, että monilla 30–40-vuotiailla on selässä oireeton välilevytyrä. Alle viisi sadasta selän akuuteista kivuista johtuu välilevytyrästä. 

Oireina kovia kipuja

Monilla, joilla on selässä välilevytyrä, ei ole lainkaan oireita. Jos välilevytyrä aiheuttaa oireita, ne alkavat usein ensin selkäkipuina. Myöhemmässä vaiheessa kipuja esiintyy toisessa jalassa, koko matkalla jalkaterään/varpaisiin saakka. Se voi myös aiheuttaa lihasheikkoutta esimerkiksi lihaksessa, joka saa aikaan polven suoristumisen. Jalassa esiintyy usein myös kihelmöintiä ja tunnottomuutta. Yskiessä tai aivastaessa kivut voivat hetkellisesti lisääntyä.

Harvinaisissa tapauksissa välilevytyrä painaa sukuelinten alueelle kulkevia hermoja. Sitä kutsutaan cauda equina -oireyhtymäksi ja se voi aiheuttaa tunnon alenemista sukuelinten alueella, virtsaamisvaikeuksia, kipuja molempiin jalkoihin ja miehillä erektiovaikeuksia. Jos tällaisia oireita ilmenee, on hakeuduttava pikaisesti hoitoon, koska nämä oireet voivat jäädä pysyviksi, jos välilevytyrää ei pikaisesti hoideta leikkauksella. 

Syy epäselvä

Ei ole täysin selvää, mistä välilevytyrä johtuu. Tiedetään, että välilevy menettää nestettä iän myötä, mikä edesauttaa levyn halkeamista siten, että välilevyn pehmeä sisältö tulee ulos ja muodostaa tyrän. 

Välilevytyrän on katsottu olevan jossain määrin perinnöllinen. Useissa tutkimuksissa tupakoitsijoilla on havaittu lisääntynyt välilevytyrän ilmaantuvuus. Myös ylipaino voi edesauttaa välilevytyrän ilmaantumista.

Diagnoosi yleensä selvä oireiden perusteella

Välilevytyrä on kliininen diagnoosi, toisin sanoen sairaushistoria ja lääkärin tutkimus johtavat diagnoosiin. Yleensä alentunut tunto joillakin ihonalueilla, jalan voimattomuus ja heikentyneet refleksit puoltavat välilevytyrää. Mitään muita diagnostisia testejä ei alussa tarvitse tehdä. Vain jos merkkejä muista sairauksista on olemassa, kuten esimerkiksi samanaikainen kuume, verikokeet ja varhainen röntgentutkimus voivat osoittaa taudin.

Koska valtaosa välilevypullistumista paranee itsestään, ei pelkkä kipu, puutuminen tai pistely välttämättä edellytä lääkärin tutkimusta ja hoitoa. Usein potilas kuitenkin tarvitsee kipulääkereseptin tai lääkärin tutkimuksen sairauslomaa varten.

Jos oireet eivät häviä 1–2 kuukaudessa, voidaan tehdä magneettitutkimus ja kuvata selän hermojuuret. Tutkimusta pidetään leikkauksen/kirurgisen toimenpiteen esitutkimuksena ja sen tarkoitus on vahvistaa, että kyseessä on juuri välilevytyrä. Jos leikkauksen harkitsemiselle ei ole perusteita, ei ole useimmiten myöskään perusteltua toteuttaa tutkimusta magneettikuvauksella.

Se, että magneettitutkimusta ei yleensä tilata suoraan (diagnoosin yhteydessä), johtuu eri tekijöistä:

• Tiedetään, että välilevytyrän oireet lähes kaikissa tapauksissa menevät ohi ajan mittaan, jopa ilman kirurgista hoitoa. Tämän vuoksi tutkimuksen lopputulos ei vaikuta ensimmäisen vaiheen hoitoon. 
• Monilla terveillä oireettomilla henkilöillä on selässä välilevytyrä. Magneettitutkimus voi aiheuttaa tarpeetonta huolta, jos välilevytyrä löydetään. Lisäksi voi löytyä välilevytyrä, joka ei selitä oireita.
• Magneettikuvaus on kallis tutkimus suhteessa hyötyyn, ellei leikkaus ole harkinnassa. Monissa tapauksissa magneettikuvauksen saatavuus on rajallinen. Terveydenhuolto haluaa yleensä antaa etusijan niille, joille tutkimuksesta on suuri hyöty.

Hoidoksi lääkkeitä ja liikuntaa

Konservatiivinen hoito

Kipuja pyritään aluksi lievittämään lääkkeillä, kuten parasetamolilla tai tarvittaessa tulehduskipulääkkeillä. Harvinaisissa tapauksissa annetaan vahvempia lääkkeitä, kuten kodeiinia tai tramadolia. Näistä lääkkeistä ei ole kuitenkaan havaittu olevan suurta hyötyä välilevytyrässä, ja normaaleissa tapauksissa niitä tulee käyttää enintään muutamia viikkoja. Yksittäistapauksissa annetaan muita lääkkeitä, kuten kortikosteroideja tai hermokipuihin vaikuttavia lääkkeitä. Muutaman päivän levosta ei todennäköisesti ole haittaa, mutta yleensä suositellaan pysymistä niin aktiivisena kuin mahdollista.

Muutaman päivän tai viikon kuluttua välilevytyrän koko voi pienentyä ja paineesta aiheutuvat oireet häviävät. Tänä aikana on luonnollista välttää kipua pahentavaa kuormitusta. On kuitenkin tärkeää aloittaa liikunta mahdollisimman pian. Yksi vinkki on pysyä liikkeessä ja niin pian kuin mahdollista aloittaa lyhyet kävelylenkit. Useimmat kuntoutuvat tällä tavalla, mutta voi kestää useita viikkoja ja kuukausia ennen kuin vaivat ovat kokonaan poissa.

Liikkuessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että selkä ei jäykisty. Näyttää myös siltä, että yleinen vatsa- ja selkälihaksiston vahvistaminen on eduksi. Fysioterapeutti voi auttaa, jotta potilas saa mukautettuja harjoituksia ja kotiharjoitteita.

Kirurgia

Jos kivut eivät parane muutaman kuukauden kuluessa, voidaan harkita leikkaushoitoa. Alle kymmenen prosenttia kaikista oireilevista välilevytyristä vaatii leikkauksen.

Leikkauksilla saadaan erittäin hyviä tuloksia. 7–9 henkilöä kymmenestä saa merkittävää apua tai pääsee eroon kivuista. Leikkauksessa on kuitenkin aina riskejä. Välilevyn tulehtumista tai pysyviä sukupuolielinten alueen hermovaurioita esiintyy, mutta ne ovat harvinaisia komplikaatioita. On kuitenkin tärkeä ottaa huomioon nämä riskit leikkausta harkittaessa. 

Tehokkaasta harjoittelusta on osoitettu olevan hyötyä toimenpiteen jälkeen. Sekä lihaksia että kuntoa on tärkeä harjoittaa.

Paraneeko iskias?

Puolet potilaista ovat kunnossa kuukauden kuluttua ja muutaman kuukauden kuluttua useimmat ovat oireettomia. Itse välilevytyrä voi kuitenkin olla edelleen olemassa, vaikka oireet ovat hävinneet.

Jos leikkaus tehdään, välilevytyrä ja loput välilevyn sisällöstä poistetaan. Kivut häviävät usein heti kun leikkaus on suoritettu. Välilevystä tulee kuitenkin ohuempi ja vähemmän joustava, ja osa selän kyseisen osan liikkuvuudesta menetetään. Leikatuilla potilailla voi olla pitkällä aikavälillä hieman suurempi selkävaivojen riski kuin leikkaamattomilla. Tämä on yksi syy siihen, miksi leikkauksia tehdään vain erityistapauksissa.

Noin yhdellä tai kahdella 20:stä leikkauksen läpikäyneestä henkilöstä välilevytyrän oireet palaavat. Toistuvia selkäkipuja saavien potilaiden työskentelyolosuhteita on joskus syytä tarkastella. Erityisen raskasta työtä tekeville potilaille uudelleenkoulutuksella fyysisesti kevyempiin ammatteihin voi olla vaikutusta jatkuviin kipuihin. Pitkää sairauslomaa on syytä välttää, koska se heikentää työhön paluun mahdollisuutta myöhemmin.

Tiedot on tarkastanut: Remy Waardenburg, yleislääketieteen erikoislääkäri
Lähteet: Medibas, Selkäkanava, Terveyskirjasto
Kuvitus: Shutterstock