Liselottella on krooninen syöpä: ”Ajattelin, että tästä en selviä”

Liselotte Erndin Dahlberg kuvailee olevansa luova ihminen, joka pitää laulamisesta ja näyttelemisestä ja joka mielellään laittaa repun selkäänsä ja lähtee tutkimaan maailmaa omatoimisesti. Vain muutama vuosi sitten hänen elämänsä muuttui, kun hän sairastui follikulaariseen lymfoomaan, krooniseen syöpään.

Kaikki alkoi pienestä kyhmystä kaulassa. Monen vuoden ajan kyhmy tuli ja meni, eikä Liselotte juuri välittänyt siitä. "Kyllähän imusolmukkeet aina joskus turpoavat", hän ajatteli ja jatkoi elämäänsä tavalliseen tapaan harrastusten, työn ja perheen parissa.

Mutta keväällä 2009 Liselotte alkoi tuntea yleistä huonovointisuutta. Hän oli usein väsynyt ja alkoi saada vatsavaivoja. Lääkärissä Liselotte sai kuulla, että syy hänen tilaansa oli stressi. Sen Liselotte pystyi hyvin ymmärtämään, koska töissä oli meneillään kaikenlaista ja lisäksi hän oli perustamassa omaa kahvilaa.

Ajan myötä Liselotten vointi huononi kuitenkin entisestään. Kesän aikana hän vain lihoi, vaikka hänellä ei ollut ruokahalua ja hengittäminen oli yhä vaikeampaa. Liselotte ei enää tuntenut itseään.

– En saanut mitään apua lääkäriltä. Kun lopulta olin niin suuri, että näytin siltä, kuin olisin ollut raskaana, kysyin lääkäriltä, enkö jo pääsisi sairaalaan. Hän vastasi sen olevan tarpeetonta, koska minulla oli aika röntgeniin parin viikon päästä – ajan olin saanut kinuamalla. Silloin olin niin kipeä, että pystyin hädin tuskin istumaan tai makaamaan, hän kertoo.

Hukkumaisillaan keuhkoissa olevaan nesteeseen

Kesän lopussa Liselotte pääsi sairaalaan magneettikuvaukseen. Kuvauksen jälkeen häntä ei lähetetty kotiin, vaan hänet ohjattiin suoraan päivystyspoliklinikalle kädessään kirjekuori, joka sisälsi kuvauksen tulokset.

– Olin täynnä syöpää. Palleassa oli nyrkin kokoisia kasvaimia ja toinen keuhkopussi oli täynnä nestettä, minkä seurauksena se oli painunut täysin kasaan. Sama oli tapahtumassa toiselle keuhkopussille. Lääkärit sanoivat, että jos olisin tullut sairaalaan viikkoa myöhemmin, olisin hukkunut keuhkoissani oleviin nesteisiin. Kiire oli kova, Liselotte sanoo.

Hänet otettiin sisään sairaalaan, jossa todettiin, että hänellä oli follikulaarinen lymfooma, krooninen syöpä, joka oli kasvanut hitaasti ja muuttunut hengenvaaralliseksi.

Saatuaan tiedon syövästä Liselotten ensimmäinen ajatus oli: nyt minä kuolen.

– Ajattelin, että tästä en selviä. Minä kuolen. Myös lääkärit suhtautuivat tilanteeseen epäillen. He eivät uskoneet, että jäisin henkiin, hän sanoo.

Reagoi hoitoon odotuksia paremmin

Liselotte tapasi erikoislääkärin, ja sytostaatti- ja vasta-ainehoito aloitettiin. Kuultuaan, että mahdollisuudet olivat melko hyvät, hän rauhoittui.

– Lääkärit sanoivat, etteivät he koskaan saisi syöpää kokonaan pois, mutta he saisivat sen laantumaan. Reagoin hoitoon paremmin kuin odotettiin, ja kun kaikki neste oli saatu pois kehostani, huomasin, kuinka paljon olin hoikistunut.

Ensimmäinen hoitojakso päättyi päivää ennen jouluaattoa.

– Se tuntui todella hyvältä. Siitä tuli hieno joulu, hän kertoo.

Hoidon loppumisen jälkeen Liselotten mieleen tuli monia kysymyksiä. Sairaalassa saadun hoivan jälkeen hän alkoi tuntea itsensä yksinäiseksi.

– Vaikeinta oli jälkeenpäin, kun tajusin, että syöpä on krooninen. Miten siitä selviytyy? Milloin syöpä tulee takaisin? Siinä blogini on auttanut minua. Se on ollut oma pieni psykologini. Blogin avulla olen myös pystynyt auttamaan muita samaa tautia sairastavia. Verkossa on niin vähän tietoa follikulaarisesta lymfoomasta. Haaveenani on julkaista kirja siitä, että tällaisen syövän kanssa voi elää. Kirjoitan sellaisen kirjan, jota itse kaipasin, Liselotte sanoo.

Neljän vuoden kuluttua syöpä uusiutui. Nykyään Liselottella on muutama kasvain, joita hän ei fyysisesti tunne, ja pari melko suurta kasvainta kaulassa, joiden hän ei anna vaikuttaa itseensä. Kasvissyöjäksi ryhtymisen jälkeen hän on huomannut valtavan eron kyhmyjen koossa. Ne ovat pienentyneet.

– Syön paljon hedelmiä ja vihanneksia, enkä missään nimessä mitään puolivalmisteita tai prosessoitua ruokaa. Näen sen vaihtoehtoisena hoitomenetelmänä. Vaikka useimmat lääkärit suhtautuvat sellaiseen epäillen, ​​niin oma lääkärini sanoo, että kaikki, mikä toimii hyvin sinulle, on hyväksi, joten jatka vain.

Päivä kerrallaan

Tällä hetkellä Liselotte voi hyvin, mutta hän ottaa päivän kerrallaan. Liselottelle on ollut tärkeää, ettei hän anna koko elämän pyöriä syövän ympärillä.

– Elämässä on niin paljon muutakin kuin minun syöpäni. Minä en ole syöpä. Minulla on syöpä. Jollain on diabetes, joku toinen on ollut onnettomuudessa. Pyrin ajattelemaan, että sairastumisellani oli tarkoitus, samoin kuin sillä, että sairastuin syöpämuotoon, joka ei ollut heti kohtalokas. Se ei tietenkään toimi kaikille, mutta itselleni on ollut helpompaa elää sairauden kanssa, kun ajattelen niin. Sain toisen mahdollisuuden ja tarkoituksenani on muuttua ja tehdä elämästäni jotain parempaa. Minulle syöpä toimi herätyksenä, hän sanoo.

Aikaa, joka edelsi akuuttia syöpähoitoa, hän kuvailee kurjaksi.

– Lääkärin olisi pitänyt lähettää minut erikoislääkärille, kun hän näki vointini, mutta hän ikään kuin halusi pitää minut itsellään selvittääkseen sairauden itse. Olisin voinut kuolla. Joskus ihmettelen, miksi en tehnyt ilmoitusta. Mutta olin liian sairas ryhtyäkseni taisteluun sairaanhoidon kanssa. Keskityin vain selviämään hengissä.

Kirjoittaja: Erika Sjöö, toimittaja
Kuvitus: iStockphoto