Kilpirauhassyöpää esiintyy eniten työikäisillä

Kilpirauhassyöpää voi olla neljää eri tyyppiä riippuen siitä, miten syöpäsolut kasvavat: papillaarinen, follikulaarinen, anaplastinen ja medullaarinen.

Kilpirauhassyöpää havaitaan noin 400–500 tapausta vuosittain. Vuonna 2016 sairastuneista naisia oli 378 henkilöä ja miehiä 130. Joka vuosi sairastuu noin 9 ihmistä 100 000 asukasta kohden. Tilastojen valossa kilpirauhassyöpää sairastavien joukko on varsin korkea, vuonna 2016 yli 9 000 henkilöä, mikä johtuu sairauden pääosin hitaasti etenevästä luonteesta.

Eri tyyppien esiintyvyys:

• Papillaarinen syöpä on yleisin ja muodostaa noin 70 % kaikista syöpätapauksista.
• Follikulaarinen syöpä muodostaa noin 20 %.
• Anaplastista syöpää esiintyy lähes ainoastaan iäkkäillä potilailla.
• Medullaarista syöpää esiintyy noin 5 %:lla.

Kilpirauhassyöpää aiheuttavat tekijät

Useimmissa tapauksissa syövän kehittymiselle ei löydy mitään selitystä. Joissain harvoissa tapauksissa syynä voi olla aikaisempi kaulan ja pään alueelle annettu sädehoito. Medullaarista syöpää voi esiintyä myös perinnöllisistä tekijöistä johtuen.

Miten sairaus todetaan?

Kilpirauhasen seudulla ilmenevä aristamaton, epäsäännöllinen ja kova kyhmy on usein ainoa kilpirauhassyövän oire. Medullaarisen syövän kohdalla voi esiintyä ripulia, väsymystä tai muita oireita (tiettyjen aineiden tuotannosta johtuen). Anaplastisessa syöpämuodossa kasvu voi olla nopeaa ja suurien kasvaimien esiintyminen on mahdollista. Kilpirauhassyövässä myös kaulan imusolmukkeet saattavat suurentua.

Kilpirauhassyövän toteaminen perustuu pääosin ultraäänitutkimukseen ja sen yhteydessä otettavaan neulanäytteeseen. Follikulaarisessa syövässä neulanäytteellä ei ole mahdollista saada varmuutta kasvaimen laadusta ja diagnoosin varmistamiseksi kasvain on tarpeen poistaa. Varmuus isompien kasvaimien rajoittumisesta kilpirauhasen sisään tai leviämisestä sen ulkopuolelle saadaan magneettikuvauksella. 

Millaisia hoitomuotoja on tarjolla?

Sairauden tärkein hoitotapa on leikkaus, jossa kilpirauhanen poistetaan kokonaan. Mahdollisen levinneisyyden vuoksi myös kaulan imusolmukkeiden poistaminen voi olla tarpeellista. Papillaarisen ja follikulaarisen syövän kohdalla käytetään usein jäljelle jääneen syöpäkudoksen tuhoavaa radiojodihoitoa, joka aloitetaan noin kuukausi leikkauksen jälkeen. Harvinaisessa, anaplastisessa syöpämuodossa leikkauksen jälkeistä hoitoa jatketaan säde- ja solunsalpaajahoidoilla. Joskus lisäkilpirauhaset vaurioituvat (neljä kilpirauhasen ympärillä sijaitsevaa rauhasta). Rauhaset tuottavat PTH-hormonia (hormoni, joka nostaa eri tavoin veren kalsiumpitoisuutta) ja hormonituotannon lasku voi aiheuttaa liian alhaisen kalsiumpitoisuuden. Tällöin korvaushoito kalsiumilla ja D-vitamiinilla voi olla perusteltua.

Kilpirauhassyövän lääkehoito

Kilpirauhasen poiston seurauksena syntyvä hormonipuutos korvataan pysyvällä lääkityksellä, joka aloitetaan leikkauksen jälkeen.  Lääkkeenä otettavan kilpirauhashormoni tyroksiinin annos säädetään kullekin potilaalle yksilöllisesti. Syövän mahdollinen uusiutuminen pyritään havaitsemaan aikaisessa vaiheessa seurantakäynneillä otettavien verikokeiden avulla. Tyroksiiniannosta voidaan tarvittaessa muuttaa tarpeen mukaan seurantakäyntien perusteella.

Sairaus voi olla pitkäaikainen kumppani

Kilpirauhassyövän ennuste on erittäin hyvä muihin syöpiin verrattuna. Papillaariseen syöpään sairastuneista jopa 95 prosenttia potilaista on elossa vielä 20 vuoden kuluttua. Follikulaarisessa syövässä ennuste on heikompi, mutta 20 vuoden jälkeen elossa on silti yli puolet potilaista. Harvinaisempien syöpämuotojen ennuste on huonompi. Yksilölliset erot ennusteissa voivat silti olla suuria.

Lähteet: Medibas, Kaikki syövästä -sivusto, Terveyskirjasto
Kuvitus: Shutterstock