Aivokasvaimen ensisijainen hoito on leikkaus

Toisin kuin monet muut syöpämuodot, aivokasvain voi tulla kaikenikäisille. Lapsilla ja nuorilla aivokasvain on leukemiaan jälkeen toiseksi yleisin kasvainmuoto.

Aivokasvaimen oireet vaihtelevat sen mukaan, missä kohtaa aivoja kasvain sijaitsee. Yleisin alkuvaiheen oire ovat epileptiset kohtaukset, minkä takia aikuisten epilepsia tulisi aina tutkia aivokasvaimen poissulkemiseksi.

Aivokasvainten tyypit ja luokittelu

Aivokasvaimet luokitellaan solutyypin ja vakavuusasteen mukaan noin sataan erilaiseen tyyppiin. Aivoilla tarkoitetaan yleensä isoaivoja, pikkuaivoja ja muita keskushermoston osia, jotka ovat kallon sisällä. Niihin on suorassa yhteydessä selkänikamien suojaama selkäydin, jossa esiintyy samantyyppisiä kasvaimia kuin aivoissa.

Aivojen ja selkäytimen solujen lisäksi syöpä voi kehittyä niitä ympäröiviin kalvoihin, aivokalvoihin. Kasvaimista käytetään nimitystä meningeooma, ja ne ovat yleensä hyvänlaatuisia. Niitä on pääasiassa yli 50-vuotiailla ja useammin naisilla ​​kuin miehillä.

Neurinooma on kasvaintyyppi, joka saa alkunsa aivohermojen hermosoluissa. Neurinooma voi olla myös aivojen ulkopuolella ja se on yleensä hyvänlaatuinen. Aivokasvainten yleisin neurinoomatyyppi on akustikusneurinooma. Se saa alkunsa aivohermossa, joka kuljettaa kuulon ja tasapainon signaaleja.

Medulloblastooma on aivokasvaintyyppi, johon sairastuvat lähes yksinomaan lapset. Se lähtee aivoissa olevista epäkypsistä soluista, jotka normaalisti kehittyvät aivosoluiksi.

Pahanlaatuisista aivokasvaimista yleisin saa alkunsa tukisolutyypissä, jota kutsutaan hermotukisoluiksi eli gliasoluiksi. Siksi näistä kasvaimista käytetään nimitystä gliooma. Hieman yli kolmasosa kaikista aivokasvaimista on glioomia. Glioomien yleisin alaryhmä kehittyy tähden muotoisista tukikudossoluista, niin kutsutuista astrosyyteistä, ja aivokasvaimia kutsutaan astrosytoomiksi.

Aivokasvaimet luokitellaan niiden vakavuuden mukaan neljään luokkaan. Luokituksen on kehittänyt Maailman terveysjärjestö WHO. Luokassa 1 on hyvänlaatuisia kasvaimia, joissa paranemisen mahdollisuus on erittäin hyvä. Luokkaan 4 sen sijaan kuuluvat pahanlaatuisimmat aivokasvaimet, muun muassa glioblastooma.

Mahdollisuudet parantua glioblastoomasta ovat edelleen hyvin vähäiset, mutta selviytymisessä on tapahtunut huomattavaa edistystä viime vuosina. Tämä on leikkaustekniikan sekä sädehoitoa ja sytostaatteja yhdistävän hoidon kehittymisen ansiota.

Edellä mainittuja primaareja aivokasvaimia paljon yleisempiä ovat aivometastaasit eli etäpesäkkeet aivoissa esimerkiksi keuhko- tai rintasyövän seurauksena.

Aivokasvaimen oireet vaihtelevat

Aivokasvaimen oireet vaihtelevat sen mukaan, missä kohtaa aivoja kasvain sijaitsee. Siksi oireet voivat olla hyvin erilaisia.

Yleisin varhainen oire ovat epileptiset kohtaukset. Ne voivat ilmetä eri tavoin aina selvistä lihaskouristuksista epämääräisempiin kohtauksiin, kuten hajuhallusinaatioihin tai poissaolokohtauksiin. Kun aikuisella todetaan alkanut epilepsia, on varmistettava, ettei sen syynä ole aivokasvain.

Muita aivokasvaimen oireita ovat näkökenttäpuutos, halvaus, puutuminen ja persoonallisuuden muutos.

Päänsärky kuuluu usein aivokasvaimen kliiniseen kuvaan, mutta hyvin harvoin sairauden varhaisessa vaiheessa. Päänsärky on pahimmillaan tyypillisesti aamulla, mutta näin käy vasta, kun kasvain on ollut olemassa pitkään ja alkanut saada ympärilleen turvotusta.

Leikkaus on ensisijainen hoitomuoto

Epäiltäessä aivokasvainta lääkäri tutkii ensin perusteellisesti hermojen toiminnan. Sen jälkeen tehdään yleensä aivojen tietokonetomografia joko varjoaineen kanssa tai ilman. Tästä jatketaan nopeasti tarkentavalla magneettikuvauksella, joka on aivokasvainten ensisijainen tutkimusmenetelmä. Verikokeista ei ole hyötyä aivokasvaimen toteamisessa.

Useimpien aivokasvainten hoidossa ensisijainen valinta on leikkaus. Tavoitteena on poistaa niin paljon kasvainta kuin mahdollista vahingoittamatta ympäröivää kudosta. Aivokasvainten leikkaaminen on vuosien mittaan tullut yhä turvallisemmaksi leikkaustekniikan kehittymisen ja turvallisemman anestesiatekniikan sekä leikkausta edeltävän, sen aikaisen ja leikkauksen jälkeisen hoidon ansiosta.

Sädehoitoa ja sytostaatteja käytetään kirurgian täydennyksenä, jotta aivokasvain saadaan poistettua mahdollisimman hyvin. Nämä lisähoidot ovat parantaneet eloonjäämistä pahanlaatuisimpien kasvainmuotojen kohdalla.

Aivokasvain voi aiheuttaa turvotusta eli nesteen kertymistä kasvaimen ympärille. Neste voi painaa ympäröivää aivokudosta ja saada aikaan erilaisia paineen oireita, kuten päänsärkyä, pahoinvointia ja väsymystä. Tämän takia potilaita hoidetaan usein kortisonilla, jolla on turvotusta vähentävä vaikutus. Jos potilas kärsii epileptisistä kohtauksista, kouristuslääke on tärkeä oireenmukainen hoitokeino.

Keskushermoston kasvainten syntyyn ei voi itse omilla elämäntavoillaan vaikuttaa eikä niiden ehkäisyyn tunneta keinoja. Kasvaimet eivät ole perinnöllisiä.

Kirjoittaja: Magnus Bäcklund, onkologian ylilääkäri, Drottningmottagningen
Kuvitus: iStockphoto