Sydämen vajaatoiminta -potilaan elämänlaadun tukeminen

Sydämen vajaatoiminta -potilaan elämänlaadun tukeminen

Sydämen vajaatoiminnan apulaisosastonhoitaja Anne Pitkälä HUS:sta vastaa kysymyksiin sydämen vajaatoiminta -potilaan elämänlaadusta.


Päivityspäivä: 26.9.2018
Kirjoittaja: Netlääkäri toimitus, Bonnier Business Forum Oy

Miten sydämen vajaatoiminta vaikuttaa jokapäiväiseen elämänlaatuun?

Sydämen vajaatoiminnan vaikeusaste vaikuttaa hyvin paljon siihen, kuinka potilas kokee elämänlaatuunsa. Jokainen kokee sairauden vaikutuksen elämäänsä hyvin yksilöllisesti.

Terveydenhuolto käyttää potilaan kunnon arvioinnissa NYHA-luokkia. Niiden avulla arvioidaan oireita ja sitä, miten ne rajoittavat potilaan elämää. Ne ovat erittäin hyödyllinen ja helppo tapa arvioida suorituskykyä.

Mitä tekijöitä tulisi ottaa huomioon sydämen vajaatoiminta -potilaiden elämänlaadun parantamisessa?

Sairauden osalta pitää ottaa huomioon, mikä juuri tämän potilaan kannalta on merkittävää. Potilaan hyvinvointi vaatii hoitavan tahon ja potilaan tiivistä yhteistyötä. On myös seurattava potilaan omahoidon ja omaseurannan toteutumista ohjeen mukaisesti. Tavoitteena on antaa potilaalle se tieto, jonka hän tarvitsee oman sairautensa hoitamista varten, sekä kannustaa potilasta itsensä hoitamiseen. Kuntoutussuunnitelmaa sydämen vajaatoiminta -potilaille ei tällä hetkellä laadita.

Mitä potilas voisi itse tehdä parantaakseen elämänlaatuaan?

Jotta paras mahdollinen hoitotulos voidaan saavuttaa, pitää potilaan olla tietoinen, miten ja miksi hänen pitää tehdä jotakin oman sairautensa omahoidon ja seurannan osalta. Lääkehoidon toteuttaminen ohjeiden mukaan ja säännöllinen painon seuranta, juomisen välttäminen, suolankäytön vähentäminen sekä riittävästä liikunnasta huolehtiminen vaikuttavat suurelta osin potilaan elämänlaatuun.

Mitä tukea julkinen sairaanhoito voi antaa?

Sydämen vajaatoimintapotilaan säännöllisen seurannan, ohjauksen ja neuvonnan.

Elämänlaatua tukevia asioita?

Elämänlaatua tukee potilaan tietoisuus omasta sairaudestaan sekä niistä asioista, joilla hän voi vaikuttaa oman sairautensa hoitoon. Elämänlaatuun vaikuttaa myös tieto oireista sekä siitä, minne hakeutua oireiden pahenemisen yllättäessä.  Tämän vuoksi myös säännöllinen sydämen vajaatoimintaa aiheuttavan sairauden seuranta on järjestettävä asianmukaisella tavalla. Tämä seuranta ei aina välttämättä tarvitse olla lääkärin vastaanotolla. Vastaanotto voidaan toteuttaa sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan vastaanottona tai vaikka puhelinsoittona. Lisäksi tarvitaan tietoa siitä, minne voi tarvittaessa ottaa yhteyttä oireiden pahentuessa. Tärkeää on myös huomioida potilaan mieliala ja sen vaihtelut sekä puuttua näihin varhain.

Elämänlaatua heikentäviä asioita?

Elämänlaatua heikentävät omahoidon seurannan ja sairauden hoidon laiminlyönti. Sairauden hoidon laiminlyönti tarkoittaa lääkkeiden ottamista satunnaisesti tai ei ollenkaan. Sydämen vajaatoimintapotilaan omahoidon seurannan laiminlyönti tarkoittaa painonseurannan, nesterajoituksen sekä ravitsemukseen ja liikuntaan saatujen ohjeiden noudattamatta jättämistä.

Esimerkkitapaus: 70-vuotiaalla miehellä on sepelvaltimotaudista aiheutunut sydämen vajaatoiminta. Hän asuu yksin talossaan metsän keskellä, eikä hänellä ole naapureita ja taloon ei tule juoksevaa vettä. Talvella mies joutuu sepelvaltimoiden ohitusleikkaukseen. Hänellä ei ole lähiomaisia, jotka voisivat auttaa jaksaminen huonontuessa ja leikkauksen jälkihoidossa. Miehellä on alkoholin kanssa ongelmia. Miten tässä tapauksessa asiat järjestetään?

Tämä tilanne on todella haastava ja vielä ihan todellisesta elämästä. Kun tilanne on tiedossa, asia pyritään järjestämään niin, että se apu tarjotaan, mitä potilas tuossa tilanteessa tarvitsee. Tärkein asia on saada potilas motivoitua omaan hoitoonsa niin, ettei alkoholista tule ongelmaa toipumisvaiheessa. Jo pelkästäänkin leikkauksen jälkeinen haavojen hoito vaatii tarkkaa hoitoa. Potilaan on hyvä päästä erikoissairaanhoidosta jatkohoitoon jonnekin tukisairaalaan siihen asti, kunnes haavat ovat siinä kunnossa, että hän voi kotiutua. Kotiutumisen yhteydessä pitää olla tarkka selvitys kotioloista. Kotiutumisen yhteydessä tarvitaan tiivistä yhteistyötä sekä sosiaalityön, että kotihoidon kanssa.