Suuontelon limakalvon punajäkälä voi oireilla vuosia

Tietoa suuontelon punajäkälästä:

• Punajäkälä on krooninen tulehdus-, iho- ja limakalvosairaus, jota joissakin tapauksissa esiintyy vain suuontelossa.
• Suuontelon limakalvomuutosten ulkonäkö voi vaihdella. Muutokset voivat olla valkoisia raitoja tai pieniä kyhmyjä, punoitusta tai haavaumia.
• Suuontelon punajäkälän aiheuttajaa ei tunneta, mutta kyse on autoimmuunisairaudesta (immuunipuolustus hyökkää elimistön omaa kudosta vastaan).
• Diagnoosi varmistetaan ottamalla kudospala limakalvomuutoksesta, jotta sairaus voidaan erottaa muista sairauksista.
• Hoito oireita lievittävää.
• Punajäkälän limakalvomuutokset säilyvät pitkään, jopa 20 vuotta tai kauemmin.

Mitä suuontelon punajäkälällä tarkoitetaan?

Punajäkälä on krooninen tulehdus-, iho- ja limakalvosairaus, jota joissakin tapauksissa esiintyy vain suuontelossa (oraalinen lichen planus - OLP). Erotuksena ihossa esiintyvästä muunnoksesta suuontelon muutokset ovat pitkäikäisempiä ja niitä voi olla vaikea hoitaa.

Suuontelon punajäkälää esiintyy noin 2 prosentilla väestöstä ja se on yleisin keski-ikäisillä ja ikääntyneillä naisilla.

Oireiden ulkoasu vaihtelee

Suuontelon limakalvomuutosten ulkonäkö voi vaihdella. Muutokset voivat olla valkoisia raitoja tai pieniä kyhmyjä, punoitusta tai haavaumia. Posken sisäpuoli on yleisin paikka muutoksille.

Yleisimmin suuontelon punajäkälässä havaitaan:

• Valkoisten viivojen verkosto (retikulaarinen muoto) poskien sisäpuolella.
• Mahdollisia samanaikaisia punaisia alueita (erytematoottinen muoto).
• Ja/tai haavauma-alueita (erosiivinen muoto).

Retikulaarinen muoto on helpoin havaita ja se on oireiltaan lievin. Erosiivisessa muodossa oireet voivat olla kivuliaita.

Limakalvomuutoksia voi esiintyä myös:

• Kielen päällä.
• Ikenissä.
• Huulissa.
• Suunpohjassa.
• Kitalaessa.

Oireet voivat pahentua potilaan syödessä voimakkaasti maustettua ruokaa.

Aiheuttaja usein epäselvä

Sairauden aiheuttajaa ei tunneta, mutta kyse on autoimmuunisairaudesta (immuunipuolustus hyökkää elimistön omaa kudosta vastaan). Punajäkälää voi esiintyä potilailla, joilla on muita immunologisia sairauksia, kuten läiskittäinen hiustenlähtö, dermatomyosiitti, myastenia gravis, maksakirroosi, haavainen paksusuolitulehdus ja valkopälvi. Myös jotkin lääkkeet voivat toimia laukaisevana tekijänä.

Näytepala varmistaa diagnoosin

Sairaus kehittyy usein hitaasti ja se voi olla pitkään oireeton. Mahdollisia limakalvomuutoksia voidaan havaita hammaslääkärikäynnin yhteydessä.

Enemmistöllä suuontelon punajäkälää sairastavista todetaan iho- tai limakalvomuutoksia myös muualla elimistössä. Sairaus on yleisin sukuelinten limakalvoilla. Ihottumaa havaitaan harvemmin päänahan, ruokatorven ja silmän limakalvoilla.

Diagnoosi varmistetaan ottamalla kudospala limakalvomuutoksesta, jotta sairaus voidaan erottaa muista sairauksista.

Hoito voi kestää vuosia

Hoidolla pyritään oireiden lievittämiseen, sillä sairauteen ei ole parantavaa hoitokeinoa. Vain alle 20 prosenttia potilaista kokee parantuvansa sairaudesta oireiden rauhoituttua.

Hyvä suuhygienia ja säännöllinen hammashoito ovat tärkeitä oireiden vähentämiseksi. Hoidossa käytetään paikallisesti annosteltuja vahvoja kortisonivalmisteita. Mahdollisia lääkkeitä ovat myös asitretiini ja immunosupressiiviset valmisteet. 

Tupakan ja alkoholin käytöstä pidättäytymällä potilas voi vähentää kroonisiin limakalvomuutoksiin liittyvää syöpäriskiä.

Sairaus pitkäaikainen kumppani

Punajäkälän limakalvomuutokset säilyvät vuosia. Sairauden voimakkuus voi vaihdella runsaasti oirehtivista jaksoista lievempiin jaksoihin. Oireiden paheneminen voi liittyä lisääntyneeseen psyykkiseen stressiin tai huoleen.

0,4-5 prosentilla sairastuneista on limakalvosyövän riski. Suun limakalvojen säännölliset tarkastukset ovat tarpeen ja havaittujen muutosten arviointi tulee antaa lääkärin tehtäväksi.

Suuontelon punajäkälä on krooninen tulehdussairaus. Vaikka ihon punajäkäläihottuma yleensä häviää vuoden tai kahden kuluttua, suuontelosairauden muutokset voivat säilyä yli 20 vuotta.

Tiedot on tarkastanut: Anna Nager, LT ja yleislääketieteen erikoislääkäri, Karoliininen instituutti

Lähteet:

Medibas

Terveyskirjasto

Käypä hoito