Hiiva tai bakteeri voi aiheuttaa suupielten tulehduksen
Tietoa | Terve suu

Hiiva tai bakteeri voi aiheuttaa suupielten tulehduksen

Suun asennosta aiheutuva (esimerkiksi purennasta tai hampaiden puutteesta johtuen) jatkuvasti kosteana pysyvä ihopoimu tarjoaa kasvualustan bakteereille ja hiivoille. 


Julkaisupäivä: 31.1.2020
Kirjoittaja: Netlääkäri toimitus, Bonnier Business Forum Oy

Tietoa suupielten tulehduksesta:

  • Suupielten tulehdus on paikallinen tulehdustila, joka aiheuttaa kivuliaan kudosvaurion suupieliin. Kutsutaan myös nimillä suupielten ragadi tai angulaarinen kelliitti.
  • Tyypillisiä oireita ovat punoitus, halkeamat, arkuus sekä kuivat huulet ja polttava tunne suupielissä.
  • Yleisin syy on ennen kaikkea sieni-infektio. Muita syitä voivat olla huonosti istuvat hammasproteesit, kosketusallergia, aliravitsemus, anemia, ihon kuivuminen ja voimakas syljeneritys.
  • Diagnoosi on yleensä helppo tehdä suupielten tyypillisten oireiden ja luonteenomaisten muutosten perusteella.
  • Useimmat tapaukset hoidetaan paikallisesti sienilääkkeillä tai antibioottivoiteella, jos bakteerit edistävät infektiota.
  • Ennuste on hyvä. Ihottuma häviää oikealla hoidolla.

Mitä suupielten tulehduksella tarkoitetaan?

Suupielten tulehdus on paikallinen tulehdustila, joka aiheuttaa kivuliaita leesioita (kudosvaurioita) suupieliin – punainen iho, halkeamat ja arkuus ovat tyypillisiä. Sairautta kutsutaan myös nimillä suupielten ragadi tai angulaarinen kelliitti.

Sairaus on melko yleinen pienillä lapsilla, vanhuksilla (puuttuvat hampaat) ja henkilöillä, joiden immuunijärjestelmä on heikentynyt.

Oireet selvästi havaittavia

Tyypillisiä suupielten tulehduksen oireita ovat:

  • Punoitus.
  • Kivuliaat halkeamat.
  • Verenvuoto ja haavaumat suupielissä.
  • Kuivat huulet ja epämukavuus, polttava tunne suupielessä.

Taustalla usein bakteeri- tai hiivatulehdus

Yleisin syy on ennen kaikkea hiivatulehdus (Candida albicans), mutta sairaustila voi johtua myös bakteereista (Staphylococcus aureus). Ihottuman laantuminen sienilääkkeillä ja mahdollisesti antibiooteilla on vahva todiste siitä, että näillä mikro-organismeilla on merkitystä sairauden synnylle.

Angulaariselle kelliitille on myös monia ei-tulehduksellisia syitä. Niitä voivat olla:

  • Huonosti istuvien hammasproteesien käyttö.
  • Poikkeavat ihopoimut suupielissä.
  • Kosketusallergia.
  • Aliravitsemus.
  • Anemia.
  • Kuiva iho.
  • Voimakas syljeneritys.
  • Atooppinen (ihottuma) tai seborrooinen ekseema (tali-ihottuma).

Sairaus on myös yleinen HIV-tartunnan saaneilla potilailla ja Downin oireyhtymää sairastavilla henkilöillä. Liiallinen suuvesien ja hammaslangan käyttö voi myös vaikuttaa angulaarisen kelliitin kehittymiseen.

Lapsilla angulaarinen kelliitti johtuu siitä, että he nuolevat tai purevat huulia tai imevät peukaloa. Vanhuksilla sairautta aiheuttaa huonosti istuvat hammasproteesit, pakonomainen huulten nuoleminen ja suuvedet. Toissijaisena sairauden aiheuttajana pidetään nenän tukkoisuutta.

Joidenkin vitamiinien, kuten B12:n ja foolihapon, puute sekä raudanpuute voivat myös osaltaan olla angulaariseen kelliittiin myötävaikuttava syy.

Sairaus usein helppo havaita

Sairaus on yleensä helppo todeta. Tyypilliset vaivat ja luonteenomaiset muutokset suupielissä eivät juurikaan jätä tilaa epäilylle. Yleensä lisätutkimuksia ei tarvita. Epäiltäessä ruokavaliosta johtuvaa puutostilaa asia tulee tarkistaa verikokeiden avulla.

Suupielten tulehdus voi joissakin tapauksissa olla varhainen merkki verenvähyydestä eli anemiasta tai vitamiinin puutoksesta. Sitä on erityisesti syytä epäillä henkilöillä, joilla saattaa olla suurentunut puutosriski, kuten heikko ravitsemus tai suolistosairaus. Niissä tapauksissa ihomuutokset häviävät, kun taustalla oleva tila on hoidettu.

Lääkärin on tärkeä selvittää, onko henkilön ravitsemus riittävää. Aliravitsemus voi olla tärkeä taustalla vaikuttava tekijä.

Lievä sairaus ei vaadi lääkäriä

Sairauden itsehoidossa korostuu suupielten puhtaana pitäminen. Pesu vedellä ja saippualla 2–4 kertaa päivässä, jos alueella on rupia niitä tulee kostuttaa puhtailla kääreillä noin 20 minuutin ajan ennen pesua. Tämä helpottaa rupien irtoamista. Pesun jälkeen huolellinen kuivaus ja suupielten voitelu hydrokortisonivalmisteella, jossa olisi hyvä olla mukana bakteerien ja hiivojen kasvua hillitsevää ainetta.

Ellei tulehdus parane itsehoidolla noin viikossa tai toistuu usein, on syytä hakeutua tutkimuksiin. Lääkäri määrittelee onko suussa jokin muu hoitoa vaativa tulehdus, tai johtuuko sairaus jostain muusta potilaan terveyteen vaikuttavasta tekijästä.

Suupielten tulehdus voi uusiutua

Ennuste on hyvä. Oireet häviävät oikealla hoidolla. Tilan uusiutuminen ei kuitenkaan ole harvinaista.

Tiedot on tarkastanut: Remy Waardenburg, yleislääketieteen erikoislääkäri, lääketieteellinen toimittaja Medibas

Lähteet:

Medibas

Terveyskirjasto

YTHS