Glaukooma on usein oireeton ja siksi vaikea tunnistaa – tunnetko riskitekijät?

Glaukooma on silmäsairaus, joka vaurioittaa hoitamattomana näkökykyä ja voi johtaa jopa sokeutumiseen. Glaukooma vaurioittaa näköhermoa ja vaurion voi todeta näköhermonpäässä, hermosäiekerroksessa ja näkökentässä. Glaukoomatyyppejä on monenlaisia, mutta karkeasti ne voidaan jakaa avokulma- ja ahdaskulmaglaukoomaan.

Glaukoomaa kutsuttiin ennen viherkaihiksi, mutta nimitys ei ole hyvä, sillä kaihi on aivan eri tauti. Myöskään nimitys silmänpainetauti ei ole osuva, sillä läheskään kaikilla sairastuneilla silmänpaine ei ole koholla. Korkea silmänpaine ei myöskään suoraan tarkoita glaukoomaa, sillä kaikki eivät sairastu, vaikka paine olisikin koholla.

Kuinka yleinen glaukooma on?

Suomessa hoidettavista potilaista yli 80 prosenttia on yli 65-vuotiaita. Alle 40-vuotiaista alle prosentti sairastaa glaukoomaa. Sairastuvuus yleistyy iän myötä ja yli 80-vuotiaista noin 5–10 prosenttia sairastaa glaukoomaa.

Suomessa oli vuonna 2016 noin 90 000 glaukoomapotilasta, joilla oli Kelan myöntämä erityiskorvaus glaukooman lääkekustannuksiin. Iäkkäillä suomalaispotilailla avokulmaglaukooma on toiseksi yleisin näkövammaisuuden syy. Yleisin syy on silmänpohjan ikärappeuma.

Miten glaukooma oireilee?

Glaukooma voi olla sikäli salakavala, että se ei välttämättä aiheuta juurikaan oireita ennen kuin se on edennyt melko pitkälle. On arvioitu, että länsimaissa vain puolet glaukoomaa sairastavista potilaista tietää sairastavansa sitä.

Edetessään glaukooma saattaa hankaloittaa näkemistä ja näkökenttä tuntuu sumentuvan etenkin reunoilta. Jos glaukooma on vain yhdessä silmässä, edes näkömuutoksia ei välttämättä huomaa helposti, sillä toinen silmä kompensoi puutteita. Syntyneitä näkövaurioita ei voi enää hoidolla korjata.

Joissain tapauksissa glaukooma voi kuitenkin aiheuttaa voimakkaita oireita. Äkillisessä sulkukulmaglaukoomassa silmänpaine kohoaa hetkessä niin korkealle, että silmissä tuntuu voimakasta kipua ja punoitusta. Myös päänsärky on yksi kohtauksen oireista.

Äkillinen sulkukulmaglaukooma vaatii pikaista lääkärin hoitoa. Terveyskeskuslääkäri voi antaa ensihoidoksi lääkityksen, mutta jos lääkehoito ei auta, tarvitaan nopeasti silmälääkärin suorittama lasertoimenpide, joka vapauttaa silmän kammionesteen kulun.

Mitkä ovat glaukooman riskitekijät?

Tunnetuimmat riskitekijät ovat korkea silmänpaine ja ikä. Tilastollisesti normaali silmänpaine on 10–21 elohopeamillimetrin (mmHg) välillä. Toisilla on kuitenkin luontaisesti tätä korkeampi silmänpaine ja silmät ovat terveet. Jos paine on hyvin korkea (yli 30 mmHg), tiedetään, että lähes jokainen sairastuu ajan myötä glaukoomaan. Toisaalta isolla osalla glaukoomapotilaista silmänpaine on alle 21 mmHg eli normaalin rajoissa toteamisvaiheessa, joten esimerkiksi pelkkä optikon tekemä silmänpaineen mittaus ei poissulje glaukoomaa.

Muita riskitekijöitä ovat sukurasite, diabetes ja likitaitteisuus. Lisäksi silmissä voi olla rakenteellisia riskitekijöitä, jotka silmälääkäri voi todeta tutkimuksessa.

Miksi silmänpaine nousee?

Silmään muodostuu jatkuvasti nestettä, joka pääsee normaalisti poistumaan. Jos rakenne vaurioituu esimerkiksi iän seurauksena, nesteen poistuminen heikentyy ja paine silmässä nousee.

Miten glaukooma todetaan?

Glaukoomaa ei voida tunnistaa oireiden perusteella, vaan silmälääkärille herää epäily taudista tutkimuksessa, jossa tutkitaan silmänpohja ja näköhermo. Näköhermoa ja hermosäiettä kuvataan ja näkökenttä tutkitaan. Glaukooma aiheuttaa vaurioita, joiden perusteella tauti varmistuu.

Glaukooman toteaminen voi olla hankalaa, sillä normaalin näköhermon ulkonäkö vaihtelee paljon. Joskus glaukoomadiagnoosi vahvistuu heti, mutta usein silmän muutokset ovat glaukooman suhteen vain epäilyttäviä ja vaativat uusintatutkimuksia ja jopa vuosien seurantaa, joissa glaukoomadiagnoosi joko vahvistuu tai kumoutuu.

Miten glaukoomaa hoidetaan?

Nykytiedon valossa ainoa toimiva hoitomuoto on silmänpaineen alentaminen. Painetta alentava lääke annostellaan usein silmätippoina, jotka voivat tuntua epämukavilta ja ärsyttää silmiä. On tärkeää, että hoitoa jatketaan tästä huolimatta. Hoidon voi vaihtoehtoisesti aloittaa myös laserhoidolla. Laserhoidolla käsitellään silmän rakennetta, jonka kautta sisäisen nesteen ulosvirtaus tapahtuu. Tämä laskee silmänpainetta.

Hoidon onnistumista arvioidaan vuosittain toistuvilla tutkimuksilla. Jos silmään ei tule lisää vaurioita, hoito on tarpeeksi tehokasta. Jos silmätippojen ja laserin yhdistelmä ei ole tarpeeksi tehokas, silmä täytyy leikata. Leikkaukseen on useita menetelmiä, mutta idea on tehdä leikkaamalla reitti, jonka kautta neste pääsee poistumaan.

Jos ahdaskulmaglaukooma havaitaan ajoissa, sitä voidaan hoitaa jo ennen oireiden ilmaantumista kaihileikkauksella. Ahdaskulmaglaukoomassa nesteen poistumisreitti on nimensä mukaisesti ahdas. Kaihileikkauksessa silmän oma mykiö korvataan keinomykiöllä, joka on huomattavasti ohuempi. Näin nesteen virtaukselle syntyy lisää tilaa.

Voiko glaukoomaa ehkäistä?

Glaukoomaa ei voi ehkäistä, mutta jos tunnistaa itsellään riskitekijöitä, silmien tilannetta olisi hyvä seurata silmälääkärin vastaanotolla säännöllisesti esimerkiksi 40 ikävuodesta ylöspäin noin 3–5 vuoden välein.

Vaikka itsellä ei olisi riskitekijöitä, silmälääkärin tutkittavana kannattaa käydä viimeistään silloin, kun ikänäkö alkaa vaivata. Säännöllisten tutkimusten avulla mahdolliset sairaudet huomataan ajoissa.

Asiantuntijana artikkelissa silmätautien erikoislääkäri ja silmäkirurgi Mika Harju.

Muut lähteet: Käypä hoito, Mehiläinen, Terveyskirjasto
Kuvitus: iStockphoto