Tupakoitsijoita vaivaava keuhkoahtaumatauti etenee salakavalasti

Keuhkoahtaumatauti on astman lisäksi toinen keuhkojen kansantaudeista, mutta huonommin tunnettu. Keuhkoahtaumatautia sairastaa arviointikriteereistä riippuen noin 4–10 prosenttia aikuisväestöstä.

Keuhkoahtaumatauti on etenevä sairaus, jossa keuhkoputket hiljalleen ahtautuvat. Tautia ei voi parantaa, mutta hoito parantaa elämänlaatua ja ehkäisee pahenemisvaiheita.

Kysyimme keuhkosairauksien erikoislääkäri Terttu Harjulta, mistä keuhkoahtaumataudissa on kyse ja miten sen kanssa voi elää.

Mikä aiheuttaa keuhkoahtaumataudin?

Suomessa keuhkoahtaumataudin yleisin aiheuttaja on tupakansavu. Valtaosalla potilaista on takanaan merkittävä tupakointihistoria ja vähemmistöllä esimerkiksi huomattava altistuminen passiiviselle tupakoinnille. Joskus taustalla voi olla myös työperäinen altistuminen erilaisille käryille ja huuruille.

– Lasketaan niin sanottuja askivuosia. Kun on kymmenen vuotta tupakoinut askin päivässä, puhutaan kymmenestä askivuodesta, joka on jo sellainen määrä, joka voi herkällä yksilöllä aiheuttaa keuhkoahtaumataudin. 50 vuotta polttaneista jo noin puolella on keuhkoahtaumatauti, Harju sanoo.

Kaikista 10–100 askivuotta polttaneista tupakoitsijoista noin 20–30 prosenttia sairastuu keuhkoahtaumatautiin.

– Kaikki eivät sairastu, eikä ole tiedossa, mitkä ovat ne tekijät, jotka suojaavat toisia. Altistavista tekijöistä tiedetään, että tavallista kehittymättömämmät keuhkot ovat riskitekijä. Taustalla voi myös olla perinnöllisyyttä, sillä joissain perheissä esiintyy paljon keuhkoahtaumatautia.

Miten tauti oireilee?

Keuhkoahtaumataudin kolme tavallisinta oiretta ovat

• limaneritys hengitysteistä usein aamupainotteisesti,
• limainen yskä
• ja hengenahdistus.

Keuhkoahtaumataudissa hengenahdistus liittyy yleensä rasitukseen eikä esiinny kohtauksittain, kuten astmassa. Hengenahdistus vaivaa esimerkiksi ylämäessä tai noustessa portaita, jolloin sairastunut voi alkaa vältellä rasitusta.

Milloin pitäisi hakeutua hoitoon?

Riskipotilaan eli tupakoijan, jolla on takanaan yli kymmenen askivuotta, tulisi tarkkailla vointiaan. Jos esiintyy hengenahdistusta etenkin rasituksessa tai hengitysteistä erittyy limaa ja yskittää, kannattaa varata aika lääkärin vastaanotolle.

Hoitoon hakeutuminen on äärimmäisen tärkeää, sillä hoitamattomana tauti etenee ja aiheuttaa ikävän noidankehän: hengenahdistus lisääntyy, rasitusta ryhdytään välttämään ja kunto huononee. Hankalat oireet voivat aiheuttaa masennusta, jolloin elämänlaatu heikkenee entisestään.

Miten keuhkoahtaumatauti diagnosoidaan?

Keuhkoahtaumatauti todetaan usein, kun tauti on jo edennyt varsin pitkälle ja merkittävä osa keuhkojen toiminnasta on alentunut.

– Tauti on alidiagnosoitu, sillä se kehittyy hitaasti ja salakavalasti. Monesti potilaat sopeutuvat oireisiin eivätkä hakeudu lääkäriin helposti. Osa tupakoijista saattaa jopa ajatella, että tauti on omaa syytä eikä siten hae apua tai selitystä oireille, Harju sanoo.

Joskus keuhkoahtaumataudin oireet paljastuvat vasta taudin pahenemisvaiheessa.

– Aiemmin on voinut olla pientä hengästymistä ja tupakkayskää, muttei siinä määrin, että vaivaa olisi tutkittu. Sitten tulee viaton flunssa tai muu virus, joka laittaa hengityksen ahtaalle. Tällöin limaisuus lisääntyy ja yskä on niin kovaa, että potilas hakeutuu ensimmäisen kerran lääkärin vastaanotolle. Silloin on erittäin tärkeää ottaa puheeksi tupakoinnin määrä ja kesto. Kun potilas toipuu akuutista flunssasta, on syytä tehdä testit keuhkoahtaumataudin varalta.

Tutkimukset aloitetaan puhallustesti spirometrialla ja keuhkoputkien laajennustestillä, joiden avulla selvitetään, miten keuhkoputket reagoivat laajentavaan lääkkeeseen. Jos keuhkoputket ovat jälkitestissäkin ahtaat, voidaan epäillä keuhkoahtaumatautia astman sijaan. Testi tulisi uusia jonkin ajan kuluttua, jotta saadaan varmuus pitkäaikaisesta ahtauttavasta sairaudesta.

Astman poissulkemiseksi tulee lisäksi ottaa keuhkokuva ja tehdä täydentäviä tutkimuksia. Kortisonihoitokokeessa potilas hengittää hoitavaa kortisonilääkitystä 6–8 viikkoa. Jos oireet helpottavat, kyseessä ei ole ainakaan puhdas keuhkoahtaumatauti. Kyseessä voi tällöin olla astma tai piirteitä kummastakin sairaudesta.

Kortisonihoidon lisäksi potilas seuraa tilannetta kotona puhaltamalla PEF-mittariin aamuin ja illoin, ennen ja jälkeen laajentavan lääkkeen ottamista.

Miten tautia hoidetaan?

Hoito suunnitellaan yksilöllisesti jokaiselle potilaalle, mutta joitakin yhdistäviä tekijöitä on. Hoidon tavoite on parantaa potilaan elämänlaatua, ehkäistä pahenemisvaiheita ja pidentää elinaikaa.

– Hoito suunnitellaan aina kokonaisvaltaisesti jokaiselle potilaalle ja siihen kuuluu niin lääkkeetön kuin lääkehoitokin. Taudin etenemistä tulisi seurata vuosittaisilla kontrolleilla, jotta päästään mahdollisimman hyvään hoitoon.

Tärkeintä on tupakoinnin lopettaminen eli hoito aloitetaan usein intensiivisellä vieroituksella. Vieroitukseen voidaan käyttää lääkkeitä, nikotiinikorvaushoitoa ja vertaistukiryhmää tai yksilöohjausta.

Keuhkoahtaumatautia sairastavalle suositellaan kertaalleen keuhkokuumerokotusta ja vuosittain influenssarokotusta.

Liikunta on tärkeä osa taudin hoitoa, joten liikkumista tulee jatkaa taudista huolimatta tai se tulee aloittaa, jos liikunta on jäänyt oireiden myötä vähälle. Liikunnan aloittamisen tueksi on mahdollista päästä fysioterapeutin ohjaukseen tai kuntoutusryhmään.

Myös ravinnon merkitys on keuhkoahtaumataudin hoidossa suuri. Sairaus voi aiheuttaa laihtumista, joten alipainoisten potilaiden tulee lisätä energiansaantia.

95 prosentilla keuhkoahtaumatautipotilaista on myös joku muu sairaus, kuten verenpainetauti tai osteoporoosi. Keuhkoahtaumatautiin liittyy myös tupakoitsijoihin nähden suurentunut keuhkosyövän riski. Liitännäissairauksien hoito on tärkeä osa keuhkoahtaumataudin hoitoa.

Keuhkoahtaumatautia hoidetaan lääkkeettömän hoidon lisäksi täsmälääkkeillä, joihin kuuluvat keuhkoputkia laajentavat ja hoitavat lääkkeet, kuten astmassakin. Sopiva lääkehoito räätälöidään jokaiselle potilaalle erikseen.

Kuvitus: iStockphoto