Peliriippuvuutta salaillaan – näin tunnistat ongelman

Tietoa peliriippuvuudesta:

• Peliriippuvuus on riippuvuussairaus, jossa voimakas halu pelata rahasta ja pelaaminen rajoittavat elämänlaatua. Tilaa voidaan kutsua myös uhkapelioireyhtymäksi.
• Henkilön ollessa kykenemätön säätelemään pelaamiseen käyttämäänsä aikaa ja energiaa, pelaamisen vaikuttaessa työhön, ihmissuhteisiin ja taloudelliseen tasapainoon, on aika pysähtyä ja pohtia peliriippuvuuden mahdollisuutta. Peliriippuvuuden riskiryhmään kuuluville on tarjolla monia apukeinoja.
• Sairauden voivat mahdollisesti laukaista aivojen välittäjäaineiden (serotoniini, noradrenaliini ja dopamiini) epätasapaino. Huumeiden väärinkäyttö, aloittaminen nuorena ja perinnöllisyys voivat lisätä sairastumisriskiä.
• Peliriippuvuus todetaan kokonaisarvioinnin ja henkilön elämäntilanteen tarkastelun perusteella.
• Hoidossa on saatu hyviä tuloksia kognitiivisella käyttäytymisterapialla (CBT). Joissakin tapauksissa hoitona käytetään myös lääkkeitä. Apua on tarjolla myös itsehoito-ohjelmien ja tukiryhmien muodossa.
• Peliriippuvuuden hoito kansallisella ja kansainvälisellä tasolla on osoittautunut toimivaksi.

Mitä peliriippuvuudella tarkoitetaan?

Peliriippuvuus on riippuvuussairaus, jossa voimakas halu pelata rahasta ja pelaaminen rajoittavat elämänlaatua. Tilaa voidaan kutsua myös uhkapelioireyhtymäksi.

Uhkapeli on aiheuttanut kärsimystä ihmisille jo kaukaisessa historiassa. Havaintoja rahapelaamisesta ja peliriippuvuudesta voidaan nähdä yli 4 000 vuoden takaa, jolloin Lähi-Idässä ja Intiassa harrastettiin nopanpeluuta. Rahapelaaminen on suosittua. 

Peliriippuvuuden hoitoon ja hallintaan on kehitetty monia apukeinoja ja apua tarvitseville on tarjolla useita mahdollisuuksia. 

Noin 80 prosenttia suomalaisista pelaa vuoden aikana ainakin kerran jotain rahapeliä, ja arvioiden mukaan noin 2 prosenttia väestöstä voidaan pitää peliriippuvaisina. Ongelma on silti merkittävä ja ongelmapelaajien pelaamiseen kuluttaman rahamäärän arvioidaan synnyttävän noin 22,5 prosenttia rahapelien tuotosta.

Rahapeleille, joko peliautomaateissa, jalkapallon veikkauspeleissä tai ruletissa, on yhteistä se, että ne on suunniteltu tuottamaan voittoa pelien järjestäjille. Yksittäisen pelaajan odotetaan siis häviävän osallistuessaan peliin.

Peliriippuvuuden tunnistaminen vaikeaa

Henkilö saattaa olla peliriippuvainen, jos useampi alla oleva väittämä pitää paikkansa:

• Pelaaminen vie aikaa työltä tai perheeltä.
• Pelaamista harrastetaan salaa.
• Pelaaminen aiheuttaa katumusta. Henkilö yrittää vakaasti pidättäytyä pelaamisesta, mutta repsahtaa kerta toisen jälkeen ja kokee asiasta huonoa omaatuntoa.
• Pelaamista ei yleensä suunnitella, se vain tapahtuu.
• Pelaamista jatketaan mielellään kunnes viimeinenkin euro on pelattu.
• Pelaamista harjoitetaan rahalla, jota oikeastaan tarvitaan laskujen maksamiseen tai kattamaan muita tärkeitä tarpeita.
• Pelaamalla syntyneet tappiot pyritään kattamaan pelaamalla lisää (voiton toivossa).
• Pelaamista ei lopeteta voiton tullessa (voittoputki).
• Unelmoidaan isosta voitosta ja kaikesta mitä se tuo tullessaan.
• Kurjaa oloa yritetään lääkitä pelaamalla.
• Hyvää olotilaa juhlistetaan pelaamalla.
  

Milloin tulisi hakea apua?

Pelaaminen ei ole enää hallinnassa, jos:

• Pelaaminen vaikuttaa ihmissuhteisiin, talouteen tai työelämään.
• Käyttää yhä enemmän aikaa ja energiaa pelaamiseen.
• Ei kykene vähentämään tai pidättäytymään pelaamisesta.
• Ryhtyy laittomiin toimiin pelaamisen rahoittamiseksi.
  

Mainitut seikat voivat osoittaa tarpeen hakea apua ongelman ratkaisemiseksi. Mitä nopeammin apua haetaan, sitä parempi on mahdollisuus päästä irti riippuvuudesta ja takaisin normaaliin elämään.

Kaikille riippuvuuksille ominaista on ongelman kieltäminen. Monissa tapauksissa avun hakeminen ei onnistu omin avuin ja tukea hakemiseen tarvitaan perheeltä, ystäviltä tai työtovereilta.

Taustalla monia syitä

Aivojen välittäjäaineiden (serotoniini, noradrenaliini ja dopamiini) epätasapaino voi olla peliriippuvuuteen syntyyn vaikuttava tekijä. Muutokset aivojen välittäjäaineiden tasapainossa vaikuttavat olevan yhteisiä tekijöitä useissa riippuvuusmuodoissa ja esiintyvät myös alkoholismissa ja huumeriippuvuudessa. Serotoniini on tärkeää mielialan ja toiminnan säätelylle, noradrenaliini liittyy riskinottoon ja riskikäyttäytymiseen ja dopamiini on keskeinen aivojen palkkiojärjestelmälle. Dopamiinia vapautuu muun muassa miellyttävän tekemisen yhteydessä, kuten syötäessä hyvää ruokaa tai harrastettaessa seksiä.

Peliriippuvaiset voivat tuntea itsensä seuratuiksi ja heille voi kehittyä epäsosiaalisia piirteitä. Tutkijoiden mielestä tämä on seurausta peliriippuvuudesta, ei selitys itse ongelmalle. Ei ole poikkeuksellista, että suurpelurit kokevat perinnän, irtisanomisen ja parisuhdeongelmien uhkaa, sekä kasvavaa masennusta hankkiakseen rahaa.

Pakko-oireet eivät näytä liittyvän peliriippuvuuteen. Pakko-oireet kuuluvat ahdistuneisuushäiriöiden ryhmään, ja pakko-oireista kärsivät ihmiset ajautuvat tekoihin katastrofin torjumiseksi.

On olemassa useita tekijöitä, jotka lisäävät riskiä sairastua peliriippuvuuteen, kuten:

• Huumeiden käyttö tai mielialan vaihteluihin liittyvät ongelmat.
• Ikä – mitä nuorempana aloittaa pelaamisen, sitä suurempi on riippuvuuden kehittymisen todennäköisyys.
• Perinnöllisyys – vanhempien ollessa peliriippuvaisia todennäköisyys samojen ongelmien kehittymiselle on suurempi.

Kokonaisarvio johtaa diagnoosiin

Peliriippuvuus todetaan kokonaisarvioinnin ja henkilön elämäntilanteen tarkastelun perusteella.

Kansainvälisen (DSM-5) tautiluokituksen mukaan peliriippuvuuden määritelmän täyttymiseksi henkilöllä tulee ilmetä vähintään neljä seuraavista yhdeksästä kriteeristä edeltävän vuoden aikana:

• Ajatuksien pyöriminen jatkuvasti pelaamisen ympärillä.
• Pelaamisen lopettaminen tai vähentäminen aiheuttaa vieroitusoireita.
• Pelaamista on mahdotonta lopettaa tai säännöstellä.
• Pelaamisesta saatava tyydytys vaatii suurempia rahapanoksia (toleranssikehitys).
• Kurjaa oloa yritetään lääkitä pelaamalla.
• Pelaamalla syntyneet tappiot pyritään kattamaan pelaamalla lisää (voiton toivossa).
• Valehtelu pelaamisen laajuudesta.
• Työ ja ihmissuhteet vaarantuvat tai menetetään pelaamisen vuoksi.
• Pelaamisen aiheuttamaa ahdinkoa pyritään paikkaamaan lainaamalla rahaa muilta.

Määritelmän täyttyminen edellyttää, henkilön toiminta on jatkuvaa tai toistuvaa ja aiheuttaa merkittävää kärsimystä tai haittaa. Määritelmä kattaa ainoastaan rahapelit.

Tarjolla moniammatillista apua

Kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT) on usein tehokasta. Terapiassa työstetään muun muassa seuraavia asioita:

• Väärä ajattelu, jonka oletetaan olevan tärkeä ylläpitävä tekijä peliongelmille.
• Käyttäytymismalleja voidaan hyödyntää katkaisemaan pelikäyttäytyminen. Esimerkiksi välttämällä altistumista käytettävissä olevalle rahalle ja pelimahdollisuuksille.

Muita tärkeitä teemoja ovat riskitilanteiden tunnistaminen sekä kykyjen ja resurssien vahvistaminen niistä selviytymiseksi. Hoitoa voidaan antaa sekä yksilöllisesti että ryhmässä. Ryhmäterapioissa muut vastaavista ongelmista kärsivät voivat tukea ja auttaa toisiaan pääsemään irti riippuvuudesta.

Lääkehoito. Eräällä lääkeaineiden ryhmällä, jota käytetään tavallisesti masennuksen hoitoon, on osoitettu olevan jonkin verran vaikutusta. Peliriippuvuuden hoidossa on testattu muun muassa litiumia ja naltreksonia. Lääkityksen käyttö on aina yksilökohtaista.

Vapaaehtoisjärjestöt. Apua voi saada myös eri järjestöjen ja toimijoiden kautta. Monien tahojen yhdessä ylläpitämä Peluuri tarjoaa erilaisia keinoja peliriippuvuuden kanssa painivien ja heidän läheistensä tukemiseksi. Peluurin auttava puhelin vastaa arkisin numerosta 0800 100 101. Lisätietoja löytyy myös sivustolta peluuri.fi.

Hoidolla hyviin tuloksiin

Peliriippuvuuden hoito kansallisella ja kansainvälisellä tasolla on osoittautunut toimivaksi. Vertaistuki, ammattilaisten antama apu sekä itsehoitomenetelmät ovat hyödyttäneet monia ongelmapelaamisesta kärsiviä.

Tiedot tarkastanut: Athena Adeli, laillistettu lääkäri, Karoliininen instituutti

Lähteet:

Medibas

Duodecim-lehti

Päihdelinkki-sivusto