Epilepsian oireet ovat yksilöllisiä

 Tietoa epilepsiasta:

• Kohtaukset, jotka aiheutuvat aivojen epänormaalista sähköisestä aktiivisuudesta.
• Epileptisten kohtausten oireet voivat vaihdella vaikeista nykimisistä ja kouristuksista poissaolevaan käyttäytymiseen.
• Jotkin kohtaukset vaikuttavat tajuntaan, toiset eivät.
• Noin puolella epilepsiaan sairaustuneista ihmisistä ei löydetä mitään syytä sairauteen. Lopuilla sairaus aiheutuu synnynnäisistä vaurioista ja aivojen rakenteeseen tai hermosolujen toimintaan vaikuttavista sairauksista.
• Esimerkkejä seikoista, jotka voivat aiheuttaa epilepsiaa ovat aivohalvaus, synnynnäinen aivovaurio, päävamma, aivokasvaimet ja infektiot.
• Hoidon tarkoituksena on estää uudet kohtaukset ja keskeyttää pitkään jatkuvat kohtaukset.
• Epilepsiaan sairastuneiden on tärkeää pyrkiä elämään niin säännöllistä elämää kuin mahdollista.

Mitä epilepsialla tarkoitetaan?

Epileptisten kohtausten oireet voivat vaihdella vaikeista nykimisistä ja kouristuksista poissaolevaan käyttäytymiseen ja lihasvoiman menetykseen. Jotkin kohtaukset saattavat vaikuttaa myös tajuntaan. Epileptistä kohtausta seuraa usein väsymys, mikä on normaalia.

Pitkittynyt epileptinen kohtaus (status epilepticus) on hengenvaarallinen tila, jossa tulee useita kohtauksia peräkkäin ilman että henkilö palaa tajuihinsa kohtausten välillä.

Voiko sairaus puhjeta tyhjästä?

Epileptisen kohtauksen saaminen ei aina tarkoita, että henkilö olisi sairastunut epilepsiaan. Kaikki ihmiset voivat periaatteessa saada epileptisen kohtauksen voimakkaiden laukaisevien tekijöiden tai rasituksen seurauksena. Henkilöillä, joilla on diagnosoitu epilepsia, on kuitenkin alhaisempi kynnys kohtausten saamiselle ja siksi taipumus niiden toistumiseen.

Noin puolella epilepsiapotilaista ei löydetä mitään syytä sairaudelle. Lopuilla tila johtuu poikkeavuuksista aivojen rakenteessa tai aineenvaihdunnassa.

Esimerkkejä seikoista, jotka voivat altistaa epilepsialle ovat aivohalvaus, synnynnäinen aivovaurio, päävamma, aivokasvaimet ja infektiot.

Perimällä on todennäköisesti myös merkitystä, mutta periytymismalli on monimutkainen. Vaikka sairaus voi osittain olla perinnöllinen, riski sen siirtymisestä omille lapsille on hyvin pieni.

Miten epilepsia todetaan?

On usein vaikea tehdä diagnoosia vain tutkimuksen ja erilaisten testien perusteella. Perheenjäsenen tai muun henkilön havainnot potilaan kohtauksesta antavat lääkärille tärkeää lisätietoa jatkotoimista päätettäessä. Läheisen saamaa kohtausta seurattaessa olisi hyvä kiinnittää huomiota kohtauksen kestoon, mahdolliseen tajuttomuuteen, kouristuksiin, kieleen puremiseen ja mahdolliseen rakon tai suolen hallinnan menetykseen. Tärkeänä pidetään myös automaattisten liikkeiden tai tiettyjen lihasryhmien nykimisen tarkkailua.

Epilepsiaa epäiltäessä lääkäri suorittaa neurologisen tutkimuksen muun muassa testaamalla voiman, refleksit ja silmänliikkeet. Myös EEG-tutkimus, joka rekisteröi aivojen sähköistä toimintaa, on tärkeä tutkimus epilepsiaa tutkittaessa. Aivojen rakennetta tutkitaan epilepsian yhteydessä magneetti- ja/tai tietokonetomografiakuvauksella.

Millaisia hoitokeinoja on tarjolla?

Hoidon tarkoituksena on estää uusien kohtauksien syntyminen, mutta myös keskeyttää pitkään jatkuvat kohtaukset.

Sairastettaessa epilepsiaa on tärkeää, että potilaan elämänrytmi olisi säännöllinen ilman valvottuja öitä, alkoholia ja paastojaksoja. On myös vältettävä toimintaa, jossa kohtaus voi tehdä tilanteesta vaarallisen. Esimerkiksi ulkoilmakonsertin vilkkuvat valot voivat joillakin henkilöillä laukaista kohtauksen.

Kahden tai useamman kohtauksen jälkeen oireiden hoitoon harkitaan ennaltaehkäisevää lääkitystä (antiepileptisiä lääkkeitä). Lääkkeet toimivat monissa tapauksissa siten, että kohtausten määrä pienenee tai loppuu kokonaan. Jotkin lääkkeet voivat aiheuttaa haittavaikutuksia kuten uneliaisuutta, huimausta, keskittymis-, muisti- ja oppimisvaikeuksia. Raskaana olevien lääkehoitoon tulee kiinnittää erityistä huomiota. 

Epilepsiaa on mahdollista hoitaa myös leikkauksella. Leikkaus soveltuu kuitenkin vain hyvin pienelle osalle potilaista, joilla oireita ei kyetä hillitsemään riittävästi lääkehoidon avulla.

Kohdattaessa epileptisessä kohtauksessa oleva henkilö, vammoja voi yrittää ehkäistä suojaamalla kohtauksen saaneen päätä iskuilta ja poistamalla mahdolliset ympärillä olevat esineet. On myös tärkeää pysyä rauhallisena. Henkilölle ei tule antaa juotavaa tai asettaa mitään hampaiden väliin. Kouristusten hellittäessa on tärkeää varmistaa hengityksen vapaa kulku.

Paraneeko epilepsia?

Tehokkaan lääkehoidon avulla kohtaukset pysyvät hallinnassa suurella osalla potilaista. Tällöin kohtaukset loppuvat kokonaan tai vähenevät merkittävästi. Joidenkin potilaiden oireiden rajoittamiseksi saatetaan tarvita leikkaushoitoa, mutta hoidon valintaan vaikuttavat aina myös potilaan muut mahdolliset sairaudet.

Epilepsiakohtausten kohtausten komplikaatiot ovat yleensä seurausta potilaan kohtauksen aikaisista kouristusliikkeistä tai kohtausta edeltävästä kaatumisesta. Vammoja voivat olla esimerkiksi isku päähän, hammasvammat tai kieleen pureminen. Pelätyin komplikaatio on kuitenkin pitkäkestoinen kohtaus, joka voi olla hengenvaarallinen.

Miten epilepsian kanssa eletään?

On olemassa joitakin ammatillisia rajoituksia epilepsiaa sairastaville. Ammattimainen henkilöliikenteen tai raskaan kaluston kuljettajana toimiminen, ilmailu, merenkulku, palo- ja pelastustoiminta tai poliisina toimiminen ovat ammatteja, jotka eivät sovellu epilepsiaa sairastavalle. Muiden ammattien osalta asiaa vaikuttaa myös sairauden hoitotasapaino sekä muut seikat. Epilepsiadiagnoosilla on vaikutusta myös ajokortin kannalta ja asiaa tulee pohtia hoitavan lääkärin kanssa.

Lähteet:

Medibas

Terveyskirjasto

Työ & epilepsia -opas