ADHD ei ole vain lasten tarkkaavaisuushäiriö

ADHD ilmenee tarkkaavaisuuden, impulssikontrollin ja aktiivisuuden säätelyn vaikeutena.  ADHD ei välttämättä häviä iän myötä, ja etenkin haasteet impulssien hallinnassa voivat säilyä läpi elämän.

ADHD:tä esiintyy noin 2–5 prosentilla 15-vuotiaista ja sitä nuoremmista lapsista, ja oireet ovat yleisempiä pojilla kuin tytöillä. Heistä vähintään puolella on jäljellä merkittäviä tarkkaavaisuusongelmia aikuisena, vaikka ne eivät aina täysin vastaa ADHD:n diagnoosikriteereitä. 

Aikuisten ADHD:n takana usein perintötekijät

60–90 prosentissa perinnölliset tekijät vaikuttavat ratkaisevasti ADHD:n esiintymiseen. Esimerkiksi päihteiden käyttö raskauden ja synnytyksen aikana voi lisätä käyttäytymishäiriöitä. Myös ennen raskausviikkoa 28 syntyneillä lapsilla on kohonnut riski saada ADHD.

Aivovammat ja esimerkiksi päähän kohdistunut voimakas isku onnettomuudessa, aivokasvaimet ja vakavat aivoinfektiot voivat aiheuttaa tarkkaavaisuuteen, aktiivisuuteen ja impulssikontrolliin vaikuttavia haasteita.

Negatiiviset perhesuhteet ja epäsuotuisat olosuhteet koulussa vaikuttavat siihen, miten lapsen vaikeudet ilmenevät. Ymmärtäväinen ja tukeva ympäristö voi estää ADHD:n kehittymisen vakavaksi toimintarajoitteeksi.

ADHD voi vaikeuttaa työssä pärjäämistä

ADHD vaikuttaa elämään yhtä lailla aikuisena kuin lapsenakin. Sen ilmenemismuotoihin ja seurauksiin vaikuttavat iän karttuminen, elämäntilanne ja nuoruuden aikaiset kokemukset. Monet kuvailevat tuntevansa jatkuvaa levottomuutta, vaikeutta rentoutua ja viihtyä, jos mitään jännittävää ei tapahdu.

Puhtaasti motorinen rauhattomuus ei ole niin selvää kuin lapsuudessa. Se ilmenee pääasiassa levottomuutena, sisäisenä rauhattomuutena, esimerkiksi vaikeutena istua paikallaan keskustelutilanteessa. Muita esimerkkejä ovat jalkojen heiluttaminen istuessa, "näpertely", vaatteiden kiskominen ja nykiminen sekä jatkuva piirtely puhelimessa puhuessa.

Jotkut ADHD:stä kärsivät aikuiset ovat passiivisia tai aliaktiivisia erityisesti mielenkiintoa edellyttävissä asioissa. Heillä on vaikeuksia aloittaa ja organisoida työtehtäviä. Heidän on vaikea löytää energiaa ja motivaatiota saadakseen hoidetuksi tarvittavat työt, ja ennen kaikkea heillä on vaikeuksia saada tehtyä arkiset tehtävät. He jäävät helposti haaveilemaan, kadottavat keskittymisen eivätkä saa tehtyä asioita, joita ovat suunnitelleet. Monien on vaikea sietää kritiikkiä, he loukkaantuvat ja ärsyyntyvät helposti, tulevat helposti alakuloisiksi ja turhautuvat helposti.

Huolimattomuutta vai ADHD:ta?

Tarkkaavaisuushäiriö tekee henkilöstä hajamielisen. Hän on huono kuuntelija ja kadottaa usein huomion, hänet mielletään huolimattomaksi ja hänen on vaikea omaksua tietoa. Henkilön on vaikea säilyttää tarkkaavaisuus esimerkiksi oppitunnilla, esitelmää kuunnellessa, keskustelun aikana, kirjaa lukiessa tai televisio-ohjelmaa katsellessa.

Ajatukset harhailevat muualle. Ulkopuoliset vaikutukset ja ajatukset häiritsevät helposti. Vaarana on, että henkilön tulkitaan olevan pohjimmiltaan kykenemätön empatiaan ja eläytymiseen tai että hän on itsekeskeinen – kun vaikeutena on pikemmin se, ettei hän jaksa kuunnella.

Stressiherkkyys tarkoittaa sitä, että tulee muita nopeammin henkisesti väsyneeksi. Ihminen on valppaana, mutta voi tuntea myös ahdistusta ja epäonnistumista. Turhautumisella on taipumus muuttua ärtyneisyydeksi – joskus impulsiiviseksi aggressiivisuudeksi. Ihmisestä tuntuu usein, ettei hän ehdi tai jaksa. Monet arkiset asiat ovat rasittavia, koska ne vaativat ylimääräistä ajattelua ja suunnittelua.

Heikko impulssien hallinta tekee henkilöstä alttiin yrityksille ja erehdyksille. Impulsiivinen ajattelu "sillä aikaa kun ajattelen, mitä teen, olen jo tehnyt sen" voittaa pitkäjänteisen suunnittelun. Tilanne muuttuu sosiaalisesti kuormittavaksi, kun henkilö ei pysty hillitsemään itseään, vaan ilmaisee omat mielipiteensä ja ajatuksensa sensuroimattomasti.

Liian nopeasta ja harkitsemattomasta toiminnasta seuraa helposti kiistoja perheenjäsenten ja työkavereiden kanssa.

Diagnoosi ja tutkimus perustuvat arjen haasteisiin

Toimintakyvyn arviossa selvitetään monipuolisesti ja laajasti, mitkä asiat tuottavat yksilölle haasteita. Diagnoosi edellyttää, että haasteet ovat selviä ja että niitä on ollut jo lapsuudessa ja nuoruudessa.

Vaikeuksien on ilmettävä useissa erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa ja aiheutettava huomattavia ongelmia arkiseen elämään, eli niiden on rajoitettava elämää. Arviossa otetaan kantaa myös siihen, tehdäänkö lääketieteellinen tutkimus, jossa mahdollisesti löydetään vaikeuksien perimmäinen syy.

Hoidossa käytetään apuvälineitä ja lääkitystä

Neuropsykiatrisista toimintarajoitteista kärsivien henkilöiden tukemiseksi tarvitaan perustiedot toimintarajoitteesta ja sen ilmenemistavoista. ADHD:stä kärsivillä aikuisilla on usein paljon kerrattavaa kouluvuosilta.

Edellytykset hyötyä opiskelusta ovat saattaneet parantua vuosien mittaan, minkä takia opiskelusta kiinnostuneita tulisi tukea aktiivisesti. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää tyypillisiin oppimisvaikeuksiin, kuten lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksiin, jotka ovat tavallisia.

Apuvälineet, ja joissain tapauksissa lääkehoito tämän rinnalla, voivat olla tarpeen. Usein sekä henkilö itse että hänen läheisensä tarvitsevat apua vaikeuksien ymmärtämiseen ja käsittelyyn.

ADHD:ta ei voida parantaa

ADHD on pysyvä toimintarajoite, jota ei voida parantaa. Oikein mukautetut tukitoimet ja hoito voivat kuitenkin rajoittaa oireita, ja estää vakavien ongelmien kehittymisen.

Ennusteen kannalta ratkaisevaa on myös muiden ongelmien, kuten oppimisvaikeuksien, käyttäytymisongelmien, päihteiden väärinkäytön ja emotionaalisten ongelmien esiintyminen.

Asiantuntija: Martin Jägervall, Växjön Centrallasarettet -sairaala
Muut lähteet: Terveyskirjasto
Kuva: iStockphoto