Lähes 15 000 suomalaista sairastuu vuosittain aivoverenkiertohäriöihin

Aivoverenkiertohäiriö on yhteisnimitys erilaisille aivoverisuonitapahtumille ja aivoverenkierron häiriöille sekä niistä aiheutuville neurologisille oireille. 

Aivoverenkiertohäiriöihin kuuluvat:

• aivoinfarkti eli aivoveritulppa
• aivoverenvuoto eli aivojen sisäinen vuoto
• lukinkalvonalainen verenvuoto, jolloin veri vuotaa ensi sijassa aivoja ympäröivään aivo-selkäydinnestetilaan
• TIA-oire eli lyhytkestoinen aivovaltimon tukoksen aiheuttaman oireisto, joka voi ennakoida pysyvää aivoinfarktia

Aivoverenkiertohäiriöllä (AVH) tarkoittaa sairautta, jossa aivojen toiminta on häiriintynyt aivoverenkierron estymisen seurauksena. AVH voi johtua kahdesta syystä: aivovaltimo joko tukkeutuu tai vuotaa.

Aivoverenkiertohäiriön yleisin syy on aivoveritulppa, joka muodostuu useimmiten ateroskleroosin eli valtimoiden kovettumataudin myötä. Aivojen toimintahäiriöitä voivat aiheuttaa myös aivovammat, aivotulehdus sekä aivokasvaimet.

Halvausoireet kielivät aivoverenkiertohäiriöstä

Aivoverenkiertohäiriöön viittaavia oireita ovat halvausoireet: yleensä toispuoleinen käden ja/tai jalan voima- ja/tai tuntoheikkous, suupielen roikkuminen, puhehäiriö, näköhäiriö: molemmilla silmillä nähtävät kaksoiskuvat tai näkökentän puutokset, tasapainohäiriö, kävelyvaikeus ja huimaus yhdessä. Oireet ovat useimmiten kivuttomia ja ne alkavat äkkiä. 

Ohimenevässä aivoverenkiertohäiriössä eli TIA:ssa oireet menevät ohi tunnin kuluessa, mutta palaavat. Ensimmäinen TIA on varoitussignaali, hoitoon on hakeuduttava välittömästi.

Oireiden ohimeneminen ei tarkoita sitä, että tilanne olisi vaaraton. Ensimmäisen TIA:n saaneista 10–20 prosenttia saa aivoinfarktin 90 vuorokauden kuluessa kohtauksesta, ja jopa puolet infarkteista ilmaantuu kahden vuorokauden kuluessa TIA:sta.

Jos TIA-oireet ovat kestäneet enemmän kuin 1–2 tuntia, on kyse usein jo varsinaisesta aivoverenkiertohäiriöstä.

Ohimeneviä aivoverenkiertohäiriöitä esiintyy yleensä myöhäisessä keski-iässä ja vanhuksilla. Infarktin vaara suurenee iän mukana. Kuitenkin huomattava osa potilaista on alle 65-vuotiaita. Ohimenevän aivoverenkiertohäiriön syyt ovat samat kuin varsinaisessa aivoverenkiertohäiriössä. Niin myös oireet.

Aivoverenvuotoon voi liittyä äkillinen ja kova päänsärky. 

Hakeudu heti lääkäriin

Aivoverenkiertohäiriötä epäiltäessä on hakeuduttava heti lääkäriin. Tämän jälkeen selvitetään, onko kyseessä aivoinfarkti, aivoverenvuoto vai ohimenevä TIA-kohtaus. Tietokonekuvauksessa aivoverenvuoro näkyy yleisesti heti toisin kun tulpat.

Mikäli aivoverenkierron tilaa halutaan selvitellä tarkemmin, kannattaa tehdä magneettikuvaus. Se paljastaa mahdolliset veritulpat.  Aivoinfarkti sen sijaan näkyy ultraäänitutkimuksella, jossa selvitetään potilaan kaulavaltimoiden tila.

Hakeudu pikaisesti sairaalaan

Aivoverenkiertohäiriö on vakava sairaus, joka vaatii aina pikaista sairaalahoitoa. Mitä nopeammin henkilö hakeutuu hoitoon, sitä parempi hänen paranemisennusteensa on.

Sairaalassa potilaan aivot ja kaula sekä aivovaltimot kuvataan. Aivoverenkiertohäiriön johtuessa aivovaltimon tukoksesta aloitetaan liuotushoito, mikäli oireista on kulunut enintään 4,5 tuntia eikä hoidolle ole vasta-aiheita. Suurimpien aivovaltimoiden tukos poistetaan tarvittaessa suoniteitse.

Lääketieteellisen hoidon rinnalla painottuu kuntouttava hoitotyö, jonka tavoitteena on ohjata ja auttaa potilasta selviytymään mahdollisimman itsenäisesti päivittäisissä toiminnoissa ja liikkumisessa. Kuntoutusta toteutetaan moniammatillisena yhteistyönä joko laitosmuotoisena tai avohoidossa, kullekin  potilaalle räätälöidyn yksilöllisen tarpeen ja suunnitelman mukaan. Tärkeä osa hoitoa on myös AVH:n uusimisen ehkäisy vaikuttamalla riskitekijöihin.

Kaikille TIA-potilaille aloitetaan asetyylisalisyylihappo ("aspiriini"), nykyään yhdistettynä toiseen verihiutaleisiin vaikuttavaan lääkkeeseen, vähentämään verihiutaleiden tarttumista toisiinsa. Tällä vähennetään uusien veritulppien syntyminen. Muu hoito määräytyy sen mukaan, mitä syitä paljastuu verenkiertohäiriön syyksi.  

Mikäli TIA paljastuu sydänperäiseksi, esimerkiksi eteisvärinä-rytmihäiriöstä johtuvaksi, aloitetaan verenohennuslääke eikä verihiutaleisiin vaikuttavaa hoitoa. Joskus TIA:n syynä on ahtauma kaulavaltimossa, jolloin valtimoahtauman leikkaushoito on mahdollinen.

Mikäli potilaalla on kohonnut verenpaine ja kolesteroli, pyritään ne saamaan lääkityksellä ja elämäntavoilla viitearvoihin. Tupakkatuotteiden käyttö tulisi lopettaa ja alkoholin kulutus pitäisi olla maltillisissa rajoissa. Ylipainoisella potilaalla laihduttaminen tukee myös verenpaine- ja kolesteroliarvojen parantumista. Myös liikunnasta on hyötyä aivoverenkiertohäiriöiden ehkäisyssä.

Työikäiselle potilaalle lyhyt sairasloma on paikallaan. Autoa ei myöskään ole hyvä ajaa kuukauteen.

Potilasta seurataan jatkossa

Aivoverenkiertohäiriöpotilaan seuranta ja jatkohoito tapahtuu sairastuneen oman sairaanhoitopiirin sairaalassa tai avoterveydenhuollossa. Hoitava sairaala lähettää jatkohoitopaikkaan tutkimuksista ja hoidoista tehdyn yhteenvedon sekä kuntoutustyöntekijöiden lausunnot.

Sairastunut ihminen käy säännöllisesti lääkärin ja sairaanhoitajan vastaanotoilla seurannassa hoitosuunnitelman mukaisesti. Kuntoutustarpeita katsotaan tapauskohtaisesti. Kuntoutus voi tapahtua avo-  tai laitosmuotoisesti. 

Kuntoutuksen tavoitteena on vahvistaa sairastuneen ihmisen taitoja ja kykyjä toimia arjessa. 

Riskitekijöiden hoito ehkäisee aivoinfarktin syntymistä

Suurin osa aivoinfarkteista olisi ehkäistävissä hoitamalla riskitekijät: kohonnut verenpaine, tupakointi, keskivartalolihavuus, vähäinen liikunta, epäterveellinen ruokavalio, diabetes, eteisvärinä ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöt.

Aivoinfarktin jälkeen voidaan pyrkiä estämään uusi tapahtuma veren hyytymistä vähentävillä lääkkeillä. Kohonneen verenpaineen hyvä hoito vähentää selvästi aivoverenvuodon vaaraa, ja aivokalvovuodot vuorostaan voidaan vähentää jo turvatoimilla, kuten estämällä kaatumisia ja käyttämällä liikenteessä kypärää ja suojavälineitä.

Asiantuntija: Sisätautien ja päivystyslääketieteen erikoislääkäri, ensihoidon erityispätevyys, Peter Holmström
Toimittaja: Lotta Laine
Kuvitus: iStockphoto