Raskausdiabetes ei aiheuta oireita – lisää lapsen ylipainon riskiä

Raskausdiabeetikkojen määrä on Suomessakin viime vuosina lisääntynyt. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos THL:n tilastojen mukaan sokerirasituskokeen tulos oli vuonna 2015 poikkeava noin 16 prosentilla synnyttäjistä ja raskausdiabetes todettiin 11,5 prosentilla synnyttäjistä.

Raskausdiabetestä tulee seurata ja hoitaa, sillä raskausdiabeteksen sairastaneilla on suurentunut vaara sairastua myöhemmin tyypin 2 diabetekseen. Raskausdiabetes myös lisää lapsen myöhempää liikapainon ja sokeriaineenvaihdunnan häiriön riskiä etenkin, jos se liittyy äidin ylipainoon.

Myöhemmän sairastumisen riskiä voi pienentää laihduttamalla normaalipainoon, liikkumalla ja syömällä terveellisesti.

Oireet

Raskausdiabetes ei itsessään aiheuta oireita, mutta esimerkiksi korkea verenpaine, joka on yksi raskausdiabeteksen oireista, voi aiheuttaa päänsärkyä ja huimauksen tunnetta.

Diagnoosi

Raskausdiabetes diagnosoidaan kaksi tuntia kestävällä 75 gramman sokerirasituskokeella tavallisimmin 28. raskausviikon jälkeen niille, joilla on raskausdiabeteksen riskitekijöitä. Koe tehdään aikaisemmin, jo viikolla 12–16, jos sairastumisriski on erityisen suuri, esimerkiksi raskauden alkuvaiheessa huomattavasti ylipainoisilla tai niillä, joilla on aiemmin ollut raskausdiabetes tai joilla on vahva sukurasite.

Tutkimus

Tutkimuksen aiheita ovat sokerin esiintyminen aamuvirtsassa, ylipaino (BMI yli 25), aiempi yli 4 500 gramman painavan lapsen synnytys, yli 40-vuotias synnyttäjä tai raskauden seurannassa todettu kookas sikiö. Sokerirasituskoe suositellaan tehtäväksi valtaosalle raskaana olevista.

Tutkimusta ei tarvita, jos äiti on alle 25-vuotias ensisynnyttäjä ja normaalipainoinen (painoindeksi alle 25) eikä hänen lähisukulaisillaan esiinny tyypin 2 diabetesta. Koetta ei myöskään tarvitse tehdä alle 40-vuotiaalle uudelleensynnyttäjälle, jolla aiempaan raskauteen ei ole liittynyt raskausdiabetesta eikä lapsen isokokoisuutta.

Sokerirasituskokeessa määritetään 12 tunnin paaston jälkeen verensokerin paastoarvo, jonka jälkeen juodaan 75 grammaa sokeria sisältävä liuos. Tämän jälkeen verensokeri mitataan yhden ja kahden tunnin kuluttua.

Raskausdiabetes on kyseessä silloin, kun kahden tunnin sokerirasituksessa yksikin arvo on poikkeava eli liian korkea. Laskimoplasmasta määritettyjen glukoosipitoisuuksien raja-arvot, joiden alapuolelle verensokerin pitää jäädä, ovat 5.3 mmol/l paaston jälkeen, 10.0 mmol/l tunnin ja 8.6 mmol/l kahden tunnin kuluttua kokeen aloittamisesta.

Hoito

Raskausdiabeteksen tärkein hoito on oikea ruokavalio.Ruokavaliossa noudatetaan yleisiä raskausajan ravitsemussuosituksia ja diabeteksen yleisiä ravitsemushoitosuosituksia. Jos pelkällä ruokavaliolla ei saavuteta sopivaa sokeritasapainoa, tarvitaan lisäksi insuliinihoito.

Kun raskausdiabetes todetaan, opetellaan verensokeria seuraamaan säännöllisesti verensokerimittarilla. Lääkehoitona voidaan käyttää metformiini-tabletteja, insuliinipistoksia tai molempia yhdessä. Lääkehoidon ohella tarvitaan aina myös ruokavaliohoitoa.

Noin 15–20 prosenttia raskausdiabetesta sairastavista tarvitsee raskausaikana lääkehoitoa. Lääkehoito voidaan lähes poikkeuksetta lopettaa synnytyksen jälkeen. 

Raskausdiabeteksessa verensokerin tavoitearvot ovat:

• aamulla ennen aamiaista alle 5,5 mmol/l
• tunnin kuluttua ateriasta alle 7,8 mmol/l

Liikunta saattaa viimeisen raskauskolmanneksen aikana vähentää erityisesti ylipainoisten raskaana olevien insuliinitarvetta.

Kun raskausdiabetes saadaan hoitotasapainoon, raskaus voi jatkua mahdollisimman luonnollisesti.

Seuranta

Mikäli raskausdiabetes todetaan, on sitä tärkeä seurata, jotta raskaus sujuisi hyvin loppuun saakka.

Ennuste

Raskausdiabetes uusiutuu herkästi, noin kolmanneksella potilaista. Tämän takia on tärkeää ennen seuraavaa raskautta puuttua erityisesti elintapatekijöihin, ylipainoon ja vähäiseen liikuntaan.

Uusiutumisen todennäköisyyttä lisäävät:

• Edellisessä raskaudessa esiintynyt varhainen glukoosiaineenvaihdunnan häiriö (ennen raskausviikkoa 24).
• Insuliinihoito raskauden aikana.
• Syntyneen lapsen suuri koko.
• Äidin ylipaino jo ennen raskautta.
• Äidin suuri painonnousu (yli 5 kg) raskauksien välillä.
• Useampia raskauksia takana.
• Synnytysten välillä lyhyt aika (alle vuosi).
• Äidin yli 35 vuoden ikä.

Toimittaja: Lotta Laine
Kuvitus: iStockphoto
Lähde: Terveyskirjasto