Varastoraudan puute jää helposti huomaamatta

Raudanpuutteesta kärsivällä potilaalla voi esiintyä monille sairauksille tyypillisiä oireita. Tällaisia ovat muun muassa poikkeava väsymys, hengästyminen tai hengenahdistus, päänsärky, lihas- ja nivelkivut, hajamielisyys ja keskittymiskyvyn puute. Vastaanotolle hakeutunut potilas määrätään usein tavanomaisiin verikokeisiin, mutta tulosten ollessa normaalin rajoissa oireiden syytä etsitään usein muualta.

Eräs mahdollinen oireiden aiheuttaja, joka voi helposti jäädä huomaamatta, on elimistön rautavarastojen hupeneminen.

Anemia on oire

Anemia ei ole itsenäinen sairaus, vaan oire, jonka syy tulisi aina selvittää.

Normaalin hemoglobiinin alaraja WHO:n mukaan on miehillä 130 ja naisilla 120 g/l ja arvojen alittuessa tilaa kutsutaan anemiaksi. Raudanpuute on yleisin, mutta ei ainoa anemian aiheuttaja. Anemian tutkiminen aloitetaan verikokein, mutta mahan tai suoliston tähystys tai luuydinnäyte voivat olla tarpeen diagnoosin selvittämiseksi tai vakavampien syiden poissulkemiseksi.

Hedelmällisessä iässä olevan naisen anemia johtuu yleensä kuukautisverenvuodon mukana menetetystä raudasta tai raskauksista. Muita syitä ovat verenluovutukset, keliakia, pitkäaikainen happosalpaajien käyttö tai yksipuolinen ravinto. Harvinaisempia syitä ovat verenvuoto suolistoon, kuten haavaisessa paksunsuolen tulehduksessa. Iän karttuessa myös pahanlaatuisista kasvaimista suolistoon tapahtuva verenvuoto on otettava huomioon.

Perusverenkuvaksi (PVK) kutsuttu laboratoriotutkimus on useimmille tuttu. Sen tärkeimpiä mittareita raudanpuuteanemian kannalta ovat hemoglobiini (B-Hb), sekä punasoluindeksit MCV, MCH ja MCHC, jotka antavat kuvan punasolujen tilavuudesta ja niiden sisältämän hemoglobiinin määrästä. MCV-, MCH- ja MCHC-arvojen jäädessä alle normaalin punasolut ovat tavallista pienempiä ja vaaleampia, mikä saattaa viitata raudanpuuteanemiaan. Raudanpuutediagnoosi varmistetaan tutkimalla verinäytteestä varastoraudan määrää kuvaava ferritiiniarvo sekä selvittämällä tarkasti potilaan terveyshistoria.

Potilailla, joiden ferritiiniarvot ovat laskeneet alueelle 30–70 μg/l, esiintyy usein selkeitä raudanpuutteen oireita. Potilas on varmasti raudanpuutteinen, jos ferritiiniarvo on alle 30 μg/l. Tässä vaiheessa myös hemoglobiini ja punasoluindeksit ovat usein vielä viitealueella ja raudanpuutediagnoosiin päätyminen muuttuu vaikeammaksi. Tällöin puhutaan piilevästä raudanpuutteesta, joka koskettaa noin kolmea neljäsosaa potilaista. Potilaan tutkiminen ja hoito etenevät tässä tapauksessa oirekuvan pohjalta syntyvän epäilyn kautta.

Lievää anemiaa ei välttämättä huomaa

Raudanpuute kehittyy yleensä varsin hitaasti, kuukausien tai jopa vuosien kuluessa. Hidas eteneminen mahdollistaa sen, että elimistö sopeutuu tilanteeseen ja lievä anemia saattaa jäädä huomaamatta myös potilaalta itseltään. Raudanpuutteen edetessä oireet lisääntyvät, ja esimerkiksi sydän- tai keuhkosairautta sairastavan potilaan muu oireisto saattaa paheta.

Raudanpuutetta ei silti pidä lähteä hoitamaan omin päin, sillä myös hoidolla on sivuvaikutuksia. Hoito tulee aina aloittaa vasta diagnoosin varmistuttua. Tavallisin hoitomuoto on raudan nauttiminen tabletteina päivittäin 6–9 kuukauden ajan, minkä haittoina saattaa esiintyä vatsakipua, ripulia, ummetusta, närästystä tai pahoinvointia.

Tilanteessa, jossa potilas ei siedä suun kautta otettua rautaa tai raudanpuute ei lähde korjautumaan ensimmäisten kuukausien aikana, hoito suoritetaan laskimoon annettavan rautainfuusion avulla. Lieviä iho-oireita, päänsärkyä tai nivel- ja lihaskipuja ilmenee noin 1–2 prosentilla infuusiopotilaista, mutta hoito aiheuttaa harvoin sairaalahoitoa vaativia haittoja.

Hoidon jälkeen voi esiintyä muutaman päivän kestävää vaihtelevaa väsymystä ja joissain tilanteissa väsymys saattaa jatkua jopa muutaman viikon. Infuusiohoito edellyttää huolellista seurantaa ja potilaan tilaa seurataan kontrollein keskimäärin kahden vuoden ajan.

Oireinen raudanpuute on aina hoidettava

Raudanpuute kehittyy hitaasti ja korjaantuu hitaasti. Jopa vuosia kestäneen voimakkaan raudanpuutteen korjaaminen vaatii aikaa ja hoitovasteen saamiseen voi kulua kuukausia. Anemia korjaantuu yleensä muutamassa kuukaudessa, mutta rautavarastojen täyttäminen edellyttää hoidon jatkamista jopa useiden kuukausien ajan.

Rautatablettihoidon aiheuttaessa potilaalle ikäviä haittoja potilaan hoitomyöntyvyys saattaa heikentyä eli potilas saattaa lopettaa kuurin kesken. Tällä on suora vaikutus hoitotulokseen. Tilanteen parantaminen voi vaatia rautavalmisteen vaihtamista ja ruokavalion ohjausta raudan imeytymistä tehostavaan suuntaan.

Artikkelissa asiantuntijana Esa Soppi, sisätautiopin dosentti, LKT

Muut lähteet: Terveyskirjasto, Lääkärilehti
Kirjoittaja: Elina Talvio
Kuvitus: iStockphoto