Skitsofrenia kuormittaa sekä potilasta että läheisiä

Miksi joku sairastuu skitsofreniaan?

Syytä skitsofreniaan ei tiedetä, mutta perintötekijöillä on vaikutusta. Riski sairastua skitsofreniaan jossain elämän vaiheessa on noin yksi prosentti. Jos isovanhemmalla ​​on kyseinen sairaus, riski nousee kolmeen prosenttiin. Riski on noin kymmenen prosenttia, jos toinen vanhemmista on sairas ja 40 prosenttia, jos molemmat vanhemmat ovat sairaita.

Jos identtisellä kaksossisaruksella on skitsofrenia, riski sairastua on 40–60 prosenttia. Perintötekijät eli geenit eivät siten selitä kaikkea, koska identtisillä kaksosilla on samat geenit.

Ihminen siis todennäköisesti perii taipumuksen sairastua skitsofreniaan, mutta ympäristötekijät näyttävät ratkaisevan sen, sairastuuko perinnöllisen alttiuden saanut skitsofreniaan.

Sitä ei tiedetä, miksi ihminen sairastuu skitsofreniaan, mutta on olemassa monia uusia ja mielenkiintoisia teorioita, ja tutkimus menee jatkuvasti eteenpäin.

Millainen sairaus skitsofrenia on?

Skitsofrenia on yleensä hyvin monimuotoinen sairaus. Se ilmenee monin eri tavoin ja sen ennuste on hyvin vaihteleva.

Sairaus voi kehittyä hitaasti tai yhtäkkiä. Jos se tulee hitaasti, potilas sulkeutuu vähitellen yhä enemmän, eristäytyy ystävistään ja perheestään, suhtautuu huolimattomasti henkilökohtaiseen hygieniaan ja menettää kiinnostuksensa opiskeluun, työhön ja tavallisiin tehtäviin (negatiiviset oireet).

Varhaisia merkkejä voivat olla myös uni- ja keskittymisvaikeudet, kaksijakoisuus, muutokset tunne-elämässä ja huumeiden käyttö. Masennusoireetkaan eivät ole harvinaisia ensimmäisiä merkkejä sairaudesta.

Enemmistöllä on ajan myötä ajanjaksoja, joille ovat tyypillisiä aistiharhat eli hallusinaatiot (näyt, äänet, hajut), harhaluulot (usein outoja ja vainoamiseen liittyviä) ja/tai sekava puhe. Joillain potilailla on oireita tuki- ja liikuntaelimistössä, jolloin he esimerkiksi jähmettyvät outoihin asentoihin.

Sairaus on hyvin kuormittava potilaalle ja hänen läheisilleen erityisesti opiskeluun, työhön ja perheen perustamiseen liittyvien sosiaalisten ongelmien takia. Lähes kymmenen prosenttia skitsofreniapotilaista tekee itsemurhan.

Mitä sairaudelle voi tehdä?

Sairauteen kuuluu, että potilaalla on ajanjaksoja, jolloin hän ei ymmärrä tilannettaan eli hän ei tunnista sairauttaan ja hoidon tarvetta. Näiden jaksojen aikana potilas voi usein todella huonosti ja hänen ymmärryksensä on puutteellinen. Sairaanhoidossa on tärkeää pyrkiä saamaan potilas motivoituneeksi hoidosta ja käsittämään sairautensa.

Lisäksi panostetaan paljon läheisten kouluttamiseen, jotta he pystyvät tukemaan potilasta parhaalla mahdollisella tavalla ja osaavat tarkkailla varhaisia ​​merkkejä sairauden uusiutumisesta.

Miten lääkäri diagnosoi skitsofrenian?

Diagnoosi tehdään keskustelun ja potilaan havainnoinnin perusteella. Muut mahdolliset syyt oireisiin suljetaan pois lääkärin tutkimuksella ja verikokeilla.

Vastasairastuneen tutkimukseen kuuluu usein perusteellinen elinten tutkimus ja esimerkiksi kallon tietokonetomografia sekä aivosähkökäyrä (EEG). Yleensä arvioidaan myös  kognitiivinen toimintakyky.

Tulevaisuuden näkymät

Skitsofrenia on pääsääntöisesti pitkäaikainen sairaus, mutta spontaaneja parantumisia tapahtuu jopa useiden vuosien sairastamisen jälkeen. Käytetty lääkehoito ei paranna, mutta se lyhentää akuutteja jaksoja ja vähentää negatiivisia oireita. Jotkut potilaat voivat myös välillä olla oireettomia.

Potilaiden ja läheisten koulutuksella saadaan parempi ennuste pitkällä aikavälillä ja pystytään todennäköisesti puuttumaan varhain uuteen sairastumiseen.

Lisäksi työ ACT (Assertive Community Treatment) -ryhmissä ja CM (Case Manager) -henkilöiden ja yhteyshenkilöiden kautta on erittäin tärkeä osa hoitoa. Tämä on hyväksi osoittautunut hoitomenetelmä, jonka avulla tulevaisuuden näkymät ovat hyvät useimmille potilaille.

Skitsofrenian hoito

Skitsofrenian hoito koostuu useista osista: psykoosilääkkeestä, keskusteluterapiasta, sosiaalisista toimista ja koulutuksesta.

Psykoosilääke

Psykoosilääke estää välittäjäaine dopamiinin vaikutuksen aivoissa. Tämän yhteisvaikutuksen vuoksi skitsofreniaa pidettiin aiemmin aivojen yliaktiivisen dopamiinin tuotannon seurauksena.

Uudemmat tutkimukset viittaavat siihen, että skitsofreniapotilailla dopamiinin aktiivisuus on lisääntynyt vain muutamissa aivojen kohdissa. Uskotaan, että myös monet muut eri välittäjäaineet vaikuttavat skitsofrenian eri ilmenemismuotoihin.

Psykoosilääkkeet ovat jo vuosia olleet tärkeä osa hoitoa. Perinteiset valmisteet (haloperidoli, tsuklopentiksoli perfenatsiini ja muut) vaikuttavat erityisen hyvin positiivisiin oireisiin.

Useimmat uudet psykoosilääkkeet (klotsapiini, olantsapiini, risperidoni, aripipratsoli) ovat vähintään yhtä tehokkaita, ja niillä on lisäksi yleensä vähemmän sivuvaikutuksia. Klotsapiini voi vaikuttaa jonkin verran myös negatiivisiin oireisiin.

Psykoosin pitkäaikaisessa hoidossa suositaan usein niin kutsuttua depotinjektiota eli pitkävaikutteista injektiota (ei kuitenkaan vanhemmille henkilöille). Depotinjektio ruiskutetaan syvälle lihakseen, mistä lääke leviää vähitellen kehoon muutaman viikon kuluessa. Saatavana on myös lyhytvaikutteisia injektioita, jotka voivat olla tehokkaita akuutteihin psykoosioireisiin.

Keskusteluterapia

Tämä hoitomuoto vaikuttaa suhteellisen vähän psykoottisiin oireisiin, mutta sen tavoitteena on kohottaa itsetuntoa, lisätä itseymmärrystä, oireiden käsittelyä, aloitteellisuutta ja vähentää yksinäisyyden tunnetta.

Keskusteluterapian avulla voidaan myös motivoida potilas muihin hoitomenetelmiin. Lisäksi "varhaisten merkkien" tunteminen on tärkeä osa keskusteluterapiaa.

Sosiaaliset toimet

Tällä tarkoitetaan erilaisia tukitoimia ja vertaisryhmiä, mukautettuja koulutus- ja vapaa-ajanmahdollisuuksia sekä erilaisia ​​asumismuotoja (yhteisasuminen, suojatut hoitokodit jne.).

Kouluttaminen

Omaisten ja potilaiden koulutuksella lisätään ymmärrystä sairastuneen tilanteesta ja tietoa skitsofreniasta sairautena. Koulutuksiin on nykyisin olemassa todella hyviä apuvälineitä.