Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon vaikuttavat tekijät

Kysyimme kilpirauhasen sairauksiin perehtyneeltä yleislääkäriltä Ulla Slamalta, millaiset tekijät vaikuttavat kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon.

Voivatko muut käytössä olevat lääkkeet vaikuttaa hoitoon?

Rauta-, magnesium- ja kalsiumvalmisteita tai happosalpaajia ei pidä ottaa neljään tuntiin tyroksiinin ottamisen jälkeen, sillä ne voivat vaikuttaa tyroksiinin imeytymiseen. Muista käytössä olevista lääkkeistä kannattaa keskustella hoitavan lääkärin kanssa.

Milloin lääkityksen vaikutuksen huomaa?

Lääkitys alkaa vaikuttaa hyvin yksilöllisesti. On mahdollista, että oireiden kehittymiseen on mennyt vuosia, jolloin olon paranemisessa voi kestää kuukausia tai jopa kauemminkin. Toisaalta olo voi kohentua päivissä tai viikoissa.

Lääkityksen alussa tai annosnoston jälkeen voi tuntua sydämen tykyttelyä, mutta se on yleensä ohimenevä ilmiö. Lääkkeen annostusta ei pidä koskaan muuttaa itse keskustelematta lääkärin kanssa. Annostus ja hoito ovat aina yksilöllisiä ja mahdolliset muut sairaudet, lääkehoidot ja ikä voivat vaikuttaa tilanteeseen. Siksi on tärkeää toimia hoitavan lääkärin ohjeiden mukaan ja kertoa hänelle, mikäli tilanteessa, muussa lääkityksessä tai voinnissa tapahtuu muutoksia tai hoito ei tunnu auttavan.

Mitä, jos tyroksiinilääkitys ei auta oireisiin?

Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat niin yleisluontoisia, että niiden taustalta voi löytyä monia muitakin sairauksia. Muiden sairauksien mahdollisuus tulee siis sulkea pois.

Kilpirauhaslääkityksellä yritetään saada potilaan TSH-arvo niin lähelle 0,4–2 milliyksikköä litrassa kuin mahdollista. Jos tämäkään ei auta, voidaan kokeilla tyroksiinin (T4) lisäksi T3-valmistetta eli trijodityroniinia. T3-valmiste annostellaan yleensä kaksi tai kolme kertaa päivässä. T3 on kilpirauhashormonin muoto.

Markkinoilla on myös eläinperäisiä valmisteita, jotka on valmistettu kuivatusta sian kilpirauhasesta. T4- ja T3-hormonien suhde on eläinperäisessä valmisteessa erilainen kuin kilpirauhaseltaan terveen ihmisen kilpirauhashormonituotanto. Tästä seuraa, että eläinperäisiä valmisteita käytettäessä elimistöön voi tulla ylimäärä T3:a, jota kaikki henkilöt eivät pysty käsittelemään. Heille saattaa kehittyä hoidon seurauksena kilpirauhasen liikatoiminnan oireita. Liikatoiminnan ehkäisemiseksi lääkärit yleensä suosivat ensisijaisesti synteettisten valmisteiden käyttöä yhdistelmähoidossa.

T3-valmisteet eivät sovi kaikille, joten valmisteita aloitettaessa suositellaan kilpirauhastautien hoitoon perehtyneen lääkärin konsultaatiota. T3:a ei tulisi käyttää, jos sinulla on rytmihäiriöitä, suunnittelet raskautta tai olet raskaana.

Mitä tapahtuu, jos tyroksiinilääkitys lopetetaan?

Kilpirauhasen vajaatoiminta johtuu yleensä autoimmuunitulehduksesta, jolloin se vaatii elinikäisen hoidon. Jos hoito lopetetaan, oireet palaavat.

Mitä muuta täytyy huomioida lääkityksen lisäksi?

Yleensä, kun lääkitys on hyvällä tasolla, potilas pärjää hyvin eivätkä oireet häiritse arjessa. Osa kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavista kuitenkin kokee, että lääkityksestä huolimatta vointi ei ole samalla tasolla kuin ennen sairauden puhkeamista: Vajaatoiminta voi aiheuttaa esimerkiksi rannekanavaoireyhtymän, jossa hermo joutuu turvotuksesta johtuen puristukseen ja oireina on muun muassa käden ja sorminen pistely tai kipua. Kolesterolipitoisuus voi nousta, mikä huonontaa verisuonien toimintaa ja altistaa sydän- ja verisuonisairauksien kehittymiselle. Diabeteksen hoitotasapaino saattaa nopeasti heikentyä kilpirauhasen vajaatoiminnan kehittyessä. Lihasten toiminta saattaa huonontua ja lihaksissa voi olla havaittavissa lihasvaurio, joka voi herkistää statiinien lihashaitoille. Toipuminen muista sairauksista voi olla hitaampaa.

Kilpirauhasen vajaatoimintaan voi liittyä myös muita autoimmuunisairauksia, kuten B12-vitamiinin puutos, keliakia, vitiligo, pälvikaljuisuus, ykköstyypin diabetes ja hyvin harvinaisena lisämunuaisten tai munasarjojen toimintahäiriö.

Muut lähteet: Kilpirauhasliitto, Terveyskirjasto
Kuvitus: iStockphoto