Lisäkilpirauhasen liikatoiminnan oireet voivat olla niukkoja – sairaus havaitaan usein sattumalta

Paratyreoidearauhaset (lisäkilpirauhaset) ovat neljä pientä rauhasta, jotka sijaitsevat kilpirauhasen (tyreoidea) molemmin puolin rauhasen takapinnalla. Rauhaset tuottavat hormonia nimeltä paratyreoideahormoni (PTH), jonka tehtävänä on säädellä elimistön kalsiumtasoa (kalkkitasoa). Hormonin erityksen ollessa suurta luustosta vapautuu kalsiumia, toisin sanoen luusto menettää kalkkia.

Mitä hyperparatyreoosilla tarkoitetaan?

Hyperparatyreoosi on sairaus, jossa lisäkilpirauhaset tuottavat liian suuria määriä lisäkilpirauhashormoni PTH:ta. Tämä voi johtua useista eri asioista:

• Liikatuotanto elimistön oman puolustusjärjestelmän (immuunijärjestelmän) virheen vuoksi.
• Rauhasten suurentuminen suuren, pitkäaikaisen tarpeen vuoksi.
• Rauhasten kasvaimet. Noin 80 prosenttia tapauksista johtuu hyvänlaatuisesta pienestä kasvaimesta yhdessä lisäkilpirauhasista.

Aikuisväestöstä sairautta esiintyy noin 0,1-0,4 prosentilla ja tyypillisin potilas on yli 60-vuotias nainen. Hyperparatyreoosi on yleisempää 50 ikävuoden jälkeen ja se on yleisempi naisilla kuin miehillä. Sairaus on myös paljon yleisempi henkilöillä, joilla on todettu munuaiskiviä. Tämä voi johtua lisääntyneestä kalsiumin erittymisestä munuaisten kautta, mikä voi aiheuttaa munuaiskiviä.

Ovatko sairauden oireet helposti tunnistettavia?

Yli puolessa tapauksista sairastuneet ovat oireettomia. Mahdolliset oireet ovat usein heikkoja eivätkä kovin tyypillisiä. Niitä voivat esimerkiksi olla ruoansulatus- ja suolisto-ongelmat, tihentynyt virtsaamistarve ja kova jano. Munuaiskivet oirehtivat voimakkaina vatsa-/kylkikipuina. Sairaus voi aiheuttaa masentuneisuutta, poikkeavaa väsymystä, ahdistuneisuutta, ärtyneisyyttä, keskittymisvaikeuksia ja harvinaisissa tapauksissa myös psykoosia voi esiintyä. Lisäkilpirauhashormonin liiallinen erittyminen vähentää luustosta kalsiumia, mikä voi myöhemmässä vaiheessa aiheuttaa luunmurtumia osteoporoosin seurauksena.

Sairaus usein sattumalöydös

Lisäkilpirauhasen liikatoiminnan vähäoireisuus voi usein vaikeuttaa sairauden havaitsemista ja useissa tapauksissa sairausepäily herää sattumalöydösten seurauksena. Diagnoosi varmennetaan veren kalsium- ja PTH-tason mittauksilla ja virtsanäytteellä. Tarvittaessa potilas ohjataan erikoissairaanhoitoon lisätutkimuksia varten.

Hoito oireiden mukaista

Sairauden ensisijainen hoitomuoto on leikkaus, jolla pyritään elimistön kalsiumtasapainon normalisoimiseen. Lievässä ja oireettomassa muodossa voidaan päätyä potilaan seurantaan ja potilasta kehotetaan huolehtimaan riittävästä nestetasapainon ylläpidosta, sillä kuivuminen kohottaa veren kalsiumtasoa. Vaihdevuodet ohittaneille naisille tarjotaan usein estrogeenihoitoa, mikä voi auttaa kalsiumtason tasapainottamisessa. Monet eivät edes huomaa sairautta oireiden puuttumisen vuoksi ja hoidon aloittaminen vaatii aina potilaskohtaista harkintaa.

Leikkaus tehokas hoitokeino

Leikkaushoidon teho kalsiumtason normalisoinnin kannalta on merkittävä. Usein paranevat myös muut oireet verenpainetautia lukuunottamatta. Leikkauksesta voi olla apua myös lievissä tapauksissa ja potilaiden korkean iän ei ole katsottu heikentävän leikkaustulosta. Oireettoman potilaan kohdalla leikkaushoidon hyöty pitää kuitenkin harkita tarkoin ja päätökseen vaikuttavat yksilön kunto, ikä ja mahdolliset muut sairaudet. 

On hyvä muistaa, että kaikkiin toimenpiteisiin sisältyy komplikaatioiden riski ja leikkausalueella sijaitsevan hermon vaurioituminen voi johtaa äänihuulten halvaukseen. 

Sairauden vaikutus arkeen

Hoitamaton hyperparatyreoosi voi altistaa osteoporoosille ja haimatulehduksille ja heikentää sydän- ja valtimotautiennustetta. Lievän ja oireettoman sairauden kohdalla potilaan seuranta voi silti olla paras hoitovaihtoehto.

Lähteet:

Medibas

Suomen Endokrinologiyhdistys ry

Terveyskirjasto