Kaulan alueen leikkaus- tai sädehoito voi laukaista lisäkilpirauhasen vajaatoiminnan

Lisäkilpirauhaset ovat neljä pientä rauhasta, jotka sijaitsevat kilpirauhasen (tyreoidea) molemmin puolin rauhasen takapinnalla. Rauhaset tuottavat hormonia nimeltä paratyreoideahormoni (PTH), jonka tehtävänä on säädellä elimistön kalsiumtasoa (kalkkitasoa). Hormonin erityksen ollessa suurta luustosta vapautuu kalsiumia, toisin sanoen luusto menettää kalkkia.

Mitä hypoparatyreoosilla tarkoitetaan?

Hypoparatyreoosi on harvinainen sairaus, joka voi syntyä erityisesti kilpirauhasen poistamisen seurauksena. Sairaus on usein ohimenevä ja sille on ominaista veren alhainen PTH-taso, joka voi johtaa hypokalsemiaan (vähäiseen kalsiumtasoon veressä). Lisäkilpirauhasen vajaatoiminnasta johtuva hypokalsemia voi oirehtia puutumisena ja pistelynä raajoissa ja suun ympärillä sekä lihaskramppeina.

Sairauden esiintyminen ilman kilpirauhaseen kohdistunutta leikkaushoitoa on harvinaista. Tällöin kyse voi olla syövän sädehoidosta kaulan alueella tai elimistön oman immuunijärjestelmän rauhasille aiheuttamasta vauriosta. Hypoparatyreoosi voi olla myös perinnöllinen sairaus. Sitä esiintyy muun muassa DiGeorgen oireyhtymässä.

On olemassa myös toinen samoin oirehtiva sairaus, jossa PTH- ja kalsiumtasot ovat normaalit. Tämä sairaus on nimeltään pseudohypoparatyreoosi.

Matala kalsium tyypillinen löydös

Veren matalat kalsium- ja PTH-arvot antavat aiheen sairausepäilylle, etenkin jos potilaalle on aiemmin annettu kaulan alueelle säde- tai leikkaushoitoa. Tarvittaessa potilas ohjataan erikoissairaanhoitoon lisätutkimuksia varten.

Kalsiumtasapainon ylläpito tärkeää

Sairauden hoidossa pyritään kalsiumtasapainon normalisointiin ja käytetyt hoitotavat riippuvat oireiden voimakkuudesta. Akuutissa tilanteessa, jossa potilaalla on selviä oireita, kalsiumvalmistetta annostellaan suoraan laskimoon ja hoitoa täydennetään tarvittaessa D-vitamiinilla. Vähäoireisessa tai kroonistuneessa sairaudessa potilas hoidetaan usein tablettimuotoisella kalsiumilla ja D-vitamiinilisällä. Vaikeassa sairausmuodossa hoito aloitetaan yleensä sisätautilääkärin valvonnassa. Potilaan veriarvoja seurataan hoidon alussa noin viikon välein ja jatkossa 3-6 kuukauden välein.

Paraneeko sairaus?

Aikaisella diagnosoinnilla ja potilaan huolellisella seurannalla sairaus pysyy yleensä hallinnassa ja hoidon ennuste on hyvä. Elinikäinen lääkitys on usein tarpeen.

Lähteet:

Medibas

Duodecim-lehti

Suomen Endokrinologiyhdistys ry