Puutiasaivokuume voi aiheuttaa tulehduksen aivoihin – ei parantavaa lääkettä

Puutiaisaivokuumeessa ihminen sairastuu keskimäärin 7–10 päivän kuluttua puutiaisen eli punkin puremasta. Oireina esiintyy päänsärkyä, lihassärkyä, väsymystä ja kuumetta.

Puutiaisaivokuumeen eli TBE:n (tick-borne encephalitis) aiheuttaa TBE-virus, joka on puutiaisten eli punkkien levittämä niin sanottu flavivirus.

Virusta on kolmea tyyppiä: itäinen, siperialainen ja eurooppalainen eli läntinen tyyppi. Ne ovat geneettisesti hyvin samankaltaisia.

Suomessa esiintyy kahta tyyppiä: eurooppalaista eli läntistä tyyppiä ja siperialaista tyyppiä. Virus on sukua keltakuumetta, Japanin aivokuumetta ja denguekuumetta aiheuttaville, hyttysten levittämille viruksille.

Puutiaisaivokuumeen syy

Puutiaisten merkittävimpiä kantajia ovat ​​esimerkiksi pienjyrsijät ja metsäkauriit. Muita tunnettuja TBE-viruksen tartuntareittejä ovat pastöroimatonta lampaan- ja lehmänmaito.

Puutiaisen purressa TBE-virus siirtyy nopeasti puutiaisen sylkirauhasista. Alueilla, joilla tartuntoja esiintyy, noin 0,1–4 prosenttia puutiaisista kantaa TBE-virusta.

TBE-viruksen levinneisyys

Puutiaisaivokuumetapausten määrä on kasvanut tasaisesti viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Syynä on luultavasti ilmastonmuutos, josta hyötyvät sekä metsäkauriit että puutiaiset.

Puutiaisaivokuumeeseen sairastuvat hiukan useammin miehet kuin naiset, ja sairastuneiden mediaani-ikä on noin 40 vuotta. Puutiaisaivokuumeeseen sairastuneista vajaat kahdeksan prosenttia on lapsia.

Puutiaisaivokuumeen oireet

Tartunnan saamisesta sairauden puhkeamiseen (itämisaika) menee noin 7–10 päivää, poikkeustapauksissa jopa 28 päivää. Silloin saa yleisiä sairastumisen oireita, kuten päänsärkyä, lihaskipua, väsymystä ja kuumetta. Tämä puutiaisaivokuumeen vaihe kestää noin neljä vuorokautta, ja tänä aikana TBE-virus voidaan havaita veressä.

Useimmilla tartunnan saaneista on tämän jälkeen noin neljästä kahdeksaan oireetonta vuorokautta. Sen jälkeen 20–30 prosenttia sairastuu uudelleen saaden tulehduksesta merkkejä keskushermostoon, aivoihin ja selkäytimeen. Muut potilaat toipuvat.

Sairastumisen kaksi vaihetta on puutiaisaivokuumeen tunnusmerkki. Sairaudelle on tunnusomaista tulehdus aivoissa tai aivokalvoissa seuraavin oirein: kova päänsärky, korkea kuume, huimaus, valoherkkyys sekä voimakas yleinen vaikutus.

Sairastuneelle voi tulla myös puhehäiriöitä, keskittymis- ja muistihäiriöitä sekä liikkumisvaikeuksia. Kymmenesosaan puutiaisaivokuumetapauksista liittyy halvaantumisia.

Diagnoosi ja näytteenotto, kun epäillään puutiaisaivokuumetta

TBE-infektio diagnosoidaan verikokeella. Seerumissa havaitaan ensisijaisesti tiettyjä TBE-vasta-aineita. Selkäydinnestenäyte eli lannepisto on tehtävä aina keskushermoston tulehduksen havaitsemiseksi.

Jos on saanut rokotteen puutiaisaivokuumetta, keltakuumetta tai Japanin aivokuumetta vastaan, verikokeessa voi näkyä vasta-aineiden muodostumista ilman, että henkilöllä on puutiaisaivokuumetta. Tätä kutsutaan ristireaktioksi.

Ennaltaehkäisy

Ennaltaehkäisevä toimenpide ​​TBE-infektiota vastaan on rokotus. Suojan kesto on 3–5 vuotta. Rokotus on hyvin siedetty.

TBE-rokotuksia suositellaan ensisijaisesti seuraaville:

Rokote kuuluu kansalliseen rokotusohjelmaan Ahvenanmaalla, Paraisilla ja Simossa vakituisesti asuville kolme vuotta täyttäneille henkilöille.  Tällöin rokote on ilmainen.

Lisäksi kansallisen ohjelman rokotteisiin ovat oikeutettuja kolme vuotta täyttäneet henkilöt, jotka oleilevat ja liikkuvat luonnossa Paraisilla tai Simossa kesäaikana vähintään neljä viikkoa.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos suosittelee lisäksi rokotetta henkilöille, jotka oleskelevat tai asuvat pysyvästi alueella, jossa riski sairastua puutiaisaivotulehdukseen on merkittävä.

Rokotussarjaan kuuluu kolme rokotusannosta sekä säännöllisiä tehosteannoksia 3–5 vuoden välein rokotettavan iästä riippuen.

Yleistä TBE-rokotteesta

Rokotteen haluavien henkilöiden tarvitsee harvoin luopua rokotteesta, sillä rokote on hyvin siedetty.

Sellaisia henkilöitä ei tarvitse rokottaa, jotka asuvat riskialueella, mutta jotka oleskelevat vain harvoin ulkona.

TBE-rokotteen voi antaa lapsille aina yksivuotiaasta lähtien, rokote antaa lapsille yleensä hyvän suojan tautia vastaan.

TBE-rokotteen annostelu

TBE-rokotus annetaan useassa erässä. Parhaan suojan saamiseksi suositellaan kahta annosta ensimmäisenä vuonna.

Ensimmäisen ja toisen annoksen pienin mahdollinen väli on 14 päivää. Kolmas annos voidaan antaa 5–12 kuukautta toisen annoksen jälkeen. Suojaava vaikutus alkaa 14 päivän kuluttua toisesta annoksesta.

Yli 60-vuotiaiden perussarjassa pitäisi antaa kolme annosta (0, 1 kuukausi, 3 kuukautta) hyvän suojan varmistamiseksi, sillä tämän ryhmän vasta-ainevaste voi olla huonompi.

Tehosterokote: Neljäs annos annetaan kolmen vuoden kuluttua perussarjan jälkeen. Sen jälkeen molempien rokotteiden välin voi pidentää viiteen vuoteen.

Jos tartuntariski on erittäin korkea, on olemassa nopeavaikutteinen rokote, joka tosin antaa heikomman suojan, mutta on parempi kuin ei rokotetta lainkaan.

TBE-rokotteen haittavaikutukset

TBE-rokotteen paikalliset haittavaikutukset ovat yleensä lieviä ja nopeasti ohimeneviä. Yli 38-asteen kuume on harvinainen. Noin kymmenellä prosentilla on huonovointisuutta, särkyä kehossa ja päänsärkyä.

Allergiset ihoreaktiot ovat yksittäistapauksia. Vaikeat yliherkkyysreaktiot ovat hyvin harvinaisia.

Varmuudella TBE-rokotukseen liittyvä neurologinen haittavaikutus on väliaikainen hermotulehdus, jonka saa keskimäärin yksi 100 000 rokotetusta.

Varovaisuus

Yliherkkyys proteiinille.

Raskauden ja imetyksen aikana mikään ei viittaa siihen, että rokote vahingoittaisi sikiötä tai muutoin vaikuttaisi haitallisesti raskauteen tai imetykseen.

Puutiaisaivokuumeen ennuste

Mikäli henkilö sairastuu puutiaisaivokuumeeseen, virusinfektioon ei ole lääkettä, vaan silloin hoidetaan oireita.

Puutiaisaivokuumeeseen liittyvä kuolleisuus on onneksi alhainen, 0–1,4 prosenttia, mutta tauti voi pitkittyä ja 40 prosentille infektion saaneista voi kehittyä vuoden kuluttua enemmän tai vähemmän krooninen sairaustila (enkefaliitin jälkeinen oireyhtymä).

Paraneminen kestää muutamasta kuukaudesta jopa vuoteen. Jos tauti on pitkittynyt, pitkäaikainen kuntoutus voi olla tarpeen.

Mahdolliset jäljelle jäävät oireet ovat pääasiassa älyllisiä kehitysvammoja, kuten muisti- ja keskittymishäiriöitä, mutta myös halvauksia.

Puutiaisaivokuumeen kehittymisessä voidaan erottaa kolme tyyppiä:

1) toipuminen tapahtuu kahdessa kuukaudessa (noin neljännes potilaista),

2) sairaus pitkittyy ja kestää useita vuosia ja

3) kuumeeseen liittyy halvausoireita aivotulehduksen vakavuusasteesta riippumatta.

Asiantuntija: Göran Günter, infektiosairauksien ylilääkäri
Kuvitus: iStockphoto