Sikotauti on nykyään harvinainen – paranee itsekseen
Sikotauti vaihtelee sekä taudin keston että vakavuuden suhteen. Monet pelkäävät komplikaatioiden vaaraa. Koska useimmat ovat saaneet MPR-rokotteen, sikotauti on nykyisin harvinainen sairaus.
Sikotauti eli parotiitti on sikotautiviruksen aiheuttama sylkirauhasten tulehdus. Useimmiten se tarttuu korvan sylkirauhasiin, mutta myös muut sylkirauhaset, haima ja kivekset voivat olla tulehtuneita.
Saitko RSV-diagnoosin?
Oletko yli 60-vuotias? Sairastuitko RSV-infektioon? Millaisen sairauden RSV aiheutti sinulle tai läheisellesi? Olemme kiinnostuneita kuulemaan sinun tai läheisesi kokemuksista.
Usein sitä vakavampi tauti, mitä iäkkäämpi potilas
Kahdesta kolmeen viikkoa tartunnan jälkeen nousee usein lievä kuume, ennen kuin potilaan posket alkavat aristaa ja pureskellessa tuntuu kipua. Korvan edessä olevien sylkirauhasten turvotus ja arkuus on yleistä. Useimmiten se alkaa vain toiselta puolelta, mutta leviää sitten yleensä molemmille puolille. Turvotus lisääntyy muutaman päivän ajan ja voi levitä myös kielen ja alaleuan alla oleviin sylkirauhasiin. Rauhasten turvotus voi kestää jopa 10 päivää. Aikuisilla miehillä tulehduksella on taipumus levitä kiveksiin.
Tauti vaihtelee suuresti potilaasta potilaaseen, turvotuksen, keston ja taudin asteen suhteen. Jopa kolmasosa saa taudin ilman että rauhaset turpoavat. Yleensä tauti on sitä vakavampi, mitä vanhempi potilas on.
Muutamia tapauksia vuodessa
Sen jälkeen, kun sikotautirokote otettiin mukaan yleiseen rokotusohjelmaan (MPR-rokote), sikotaudista on tullut harvinainen sairaus, mutta tautia puhkeaa hajanaisesti edelleen. Vuonna 2017 Suomessa todettiin kymmenen sikotautitapausta, joista viisi oli saman rokottamattoman perheen sisällä.
Onko sikotauti vaarallinen?
Vaikka sikotauti on usein vaaraton ja paranee itsekseen, sikotautirokote sisältyy yleiseen rokotusohjelmaan. Se johtuu siitä, että 15–20 prosenttia pojista, jotka saavat sikotaudin murrosiän jälkeen, saa samanaikaisesti kivestulehduksen. Kivestulehdus aiheuttaa kipua ja turvotusta kivespussiin ja sitä esiintyy 70–85 prosentilla yhdellä puolella. Tapaukset, joissa molemmat puolet ovat tulehtuneet, voivat johtaa steriiliyteen reilulla kymmenellä prosentilla.
Yleisin komplikaatio on hyvänlaatuinen aivokalvontulehduksen muoto. Se voi kehittyä jopa 50 prosentille potilaista, mutta vain noin 10 prosenttia saa merkittäviä oireita. Tilanne ilmenee yleensä viikko rauhasten turpoamisen jälkeen. Oireita ovat kuume, päänsärky, valonarkuus, oksentelu ja/tai niskan jäykkyys. Potilaat parantuvat täysin tämän tyyppisestä aivokalvontulehduksesta.
Ennen rokotusten aloittamista sikotauti oli myös yleinen syy toispuoleiseen kuurouteen.
Täsmälääkettä ei ole
Ei ole olemassa tehokasta hoitoa, joka tappaa taudin aiheuttaman viruksen. Tärkeintä on siksi välttää infektio ja lievittää oireita mahdollisimman hyvin, jos on sairastunut. Särkylääkkeet voivat olla tarpeen.
Potilaat voivat tartuttaa neljästä viiteen päivää ennen rauhasten turpoamista ja niin kauan kuin rauhaset ovat turvonneet. Potilas on pidettävä poissa koulusta/päiväkodista tämän vaiheen aikana. Jos kaikki muut lapset on rokotettu, lapsen yleiskunto ratkaisee, milloin hän voi palata kouluun.
Raskauden aikaiseen sikotautiin ei liity lapsen synnynnäisten epämuodostumien riskiä, vaikka raskauden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana on olemassa kohonnut spontaanin keskenmenon riski.
Lähde: Medibas
Kuvitus: iStockphoto
-
Kurkunkansitulehdusta tavataan yhä aikuisilla
Harvinaistunut kurkunkansitulehdus on aina sairaalahoitoa vaativa tila.
-
Jäykkäkouristus on harvinainen, mutta vaarallinen
Useampi kuin yksi kymmenestä jäykkäkouristuspotilaasta kuolee. Rokotusohjelman ansiosta tauti on onneksi hyvin harvinainen.
-
Kaasukuolio on huonosti tunnistettu ja nopeasti kehittyvä infektio
Veriteitse leviävä sairaus voi kehittyä läpäisevän vamman tai leikkauksen seurauksena, mutta joskus myös ilman ulkoista syytä.
-
Hepatiitti B tarttuu veren välityksellä tai yhdynnässä – rokote antaa elinikäisen suojan
Hepatiitti B -infektio on oireeton noin puolella tartunnan saaneista aikuisista. Harvoissa tapauksissa tartunnan saanut jää kroonisesti viruksen kantajaksi.