Jäykkäkouristus on harvinainen, mutta vaarallinen

Tietoa jäykkäkouristuksesta:

• Jäykkäkouristus syntyy Clostridium tetani -bakteeri-infektion jälkeen ja sille ovat ominaista voimakkaat lihaskouristukset.
• Suomessa sairastuu vuosittain enintään yksi henkilö.
• Kaikki saastuneet haavat voivat johtaa jäykkäkouristukseen. Riski on suurin suurissa haavoissa ja maaperän epäpuhtauksissa, eläinten ulosteissa ja niiden kaltaisissa.
• Ensimmäiset merkit näkyvät sen paikan ympärillä, josta bakteerit ovat päässeet elimistöön. Tuntuu vihlontaa ja kipua, joita seuraa ympäröivien lihasten nykiminen ja kouristukset. Vähitellen kouristukset leviävät muihin kehon lihasryhmiin, erityisesti leukoihin ja kasvojen lihaksistoon.
• Jäykkäkouristusrokote sisältyy lasten rokoteohjelmaan, jota tarjotaan kaikille lapsille.  Aikuisten kohdalla kaikkia työikäisiä suositellaan tehostamaan rokote 20 vuoden välein, eläkeläisille tehostetta suositellaan 10 vuoden välein.
• Vakavissa tapauksissa se kohdistuu hengityslihaksiin ja aiheuttaa kuoleman.

Mikä jäykkäkouristus on?

Jäykkäkouristus, tetanus, on akuutti tauti, joka syntyy Clostridium tetani -bakteeri-infektion seurauksena. Infektiolle ovat ominaisia lihaskouristukset ja se voi vaikuttaa myös hengityslihaksiin ja johtaa kuolemaan.

Tauti on yleinen kansainvälisesti. Korkein esiintyvyys löytyy alhaisen tulotason maissa vastasyntyneillä ja ikääntyneillä henkilöillä, joilla ei ole riittäviä rokotuksia. Suomessa tauti on hyvin harvinainen rokotusohjelman ansiosta. Vuosittain sairastuu vähemmän kuin yksi ihminen. Viimeisin tapaus on vuodelta 2014.

Bakteerien itiöt selviävät maaperässä vuosia

Jäykkäkouristusbakteeria löytyy maaperästä ja joidenkin eläinten suolistosta. Bakteerien muodostavat itiöt ovat erittäin kestäviä ja voivat selvitä useita vuosia maaperässä. Itiöt voivat kiinnittyä haavoihin ja bakteeri herää silloin eloon uudelleen. Kun saa tartunnan, kehittyy myrkyllistä ainetta (toksiinia), joka hyökkää hermoston kimppuun ja johtaa tyypillisiin kouristuksiin. Kaikki likaantuneet haavat voivat johtaa jäykkäkouristukseen. Riski on suurimmillaan silloin, kun haava on suuri tai syvä ja se likaantuu maaperästä, eläinten ulosteista tai vastaavasta.

Tartuntaan tarvitaan haava

Bakteeri ei pääse elimistöön ehjän ihon kautta, vaan siihen tarvitaan ihovaurio ja likaa. Bakteerit pääsevät elimistöön yleensä seuraavalla tavalla:

• Maaperän tai eläinten eritteiden saastuttamien haavojen kautta. Tämä on yleisin tartuntareitti.
• Suuret, saastuneet haavat tai syvät pistohaavat aiheuttavat suurimman riskin.
• Ruiskuja käyttävät huumeidenkäyttäjät voivat saada tartunnan.
• Vastasyntyneillä napanuora voi tulehtua ja ne voivat saada jäykkäkouristuksen huonojen hygieniaolosuhteiden maissa.

Krampit alkavat haavan ympäristöstä

Ensimmäiset merkit näkyvät sen paikan ympärillä, josta bakteerit ovat päässeet elimistöön. Tuntuu vihlontaa ja kipua, joita seuraa ympäröivien lihasten nykiminen ja kouristukset. Vähitellen kouristukset leviävät muihin kehon lihasryhmiin, erityisesti leukoihin ja kasvojen lihaksistoon, vähitellen myös selkään ja vatsan alueelle. Täysin kehittyneessä taudissa jopa pieni ihon stimulaatio voi laukaista kivuliaita kouristuksia.

Oirekuva paljastaa diagnoosin

Jos on syytä epäillä jäykkäkouristusta, potilas tulee viedä välittömästi sairaalaan. Diagnoosi tehdään oireiden ja kuvattujen löydösten perusteella. 

Jäykkäkouristus voi viedä tehohoitoon

Ensimmäinen toimenpide on puhdistaa haava. Sen jälkeen potilaalle annetaan rokote ja aloitetaan lääkehoito. Potilas saa ihmisverestä erotettua jäykkäkouristusmyrkyn vasta-ainetta ja antibiootteja. Potilas voi joutua tehohoitoon ja hengityskoneeseen. Akuutisti voidaan antaa myös lihasrelaksantteja lihaskouristusten estämiseksi.

Jäykkäkouristuksessa kuoleman riski on todellinen

Kun jäykkäkouristus on iskenyt, taudin kulkuun on vaikea vaikuttaa. Useampi kuin yksi kymmenestä kuolee ja hengissä selvinneetkin voivat joutua kärsimään halvausoireista.

Ennaltaehkäisevät toimenpiteet

Jäykkäkouristusrokote kuuluu Suomessa rokotusohjelmaan. Aikuisiässä rokote tulisi uusia 20 vuoden välein ja sen jälkeen 10 vuoden välein.

Lähteet:

Medibas

THL

Terveyskirjasto