Märkärupi on vaaraton, mutta helposti tarttuva

Märkärupi eli impetigo on bakteerien aiheuttama pinnallinen ihotulehdus. Sairauden ulkonäölle on tyypillistä haavat kellertävällä ruvella, josta voi valua keltaista nestettä. Eräässä märkäruven tyypissä on nesteiden täyttämiä rakkuloita (rakkulainen impetigo). Rakkulat puhkeavat melko nopeasti ja jättävät liukkaan, kirkkaan haavan pinnan. Ihottuma aiheuttaa lievää kutinaa.

Märkärupea esiintyy yleensä ihoalueilla, joita ei peitetä, kuten kasvoissa, päänahassa ja käsissä. Tautia esiintyy useimmiten kesällä ja varhain syksyllä, millä on yhteys muun muassa kevyempään vaatetukseen, lisääntyneeseen ihokosketukseen ja korkeampaan kosteuteen ja lämpöön. Tauti johtuu siitä, että bakteerit (stafylokokit tai streptokokit) tunkeutuvat pienten haavojen kautta ihoon ja aiheuttavat tulehduksen.

Märkärupi on yleisin vauvoilla ja pikkulapsilla, mutta tautia voi esiintyä kaikissa ikäryhmissä.

Märkärupi tarttuu helposti

Märkärupi on vaaraton, ja aiheuttaa tavallisesti vain lieviä vaivoja. Tauti on kuitenkin tarttuva, ja se voi siirtyä muihin, jos varotoimenpiteistä ei huolehdita. Tartunta tapahtuu siten, että haavan neste (joka voi sisältää suuria määriä bakteereja) kulkeutuu muille ihoalueille sormien välityksellä (esimerkiksi kutinan vuoksi), toisiin henkilöihin ihokosketuksen tai esineiden kautta. Erityisesti tarhat ja koulut ovat alttiina sen puhkeamiselle, jos yksittäisten tapausten hoitamisessa ei olla riittävän tarkkoja.

Milloin saa mennä tarhaan?

Lapset on pidettävä kotona tarhasta, kunnes märkärupi on hallinnassa, jotta vältetään toisten lasten tartuttaminen. Jos märkäruvet voidaan peittää laastarilla, ne eivät levitä tartuntaa. Jos märkärupia on paljon ja ne ovat suuria, niiden on oltava kuivia ennen kuin lapsi voi mennä tarhaan.

Yleisesti ottaen tartuntavaara on nopeasti vähäinen sen jälkeen, kun antibioottihoito on aloitettu. Lapset voivat sen vuoksi yleensä mennä tarhaan vuorokausi hoidon aloittamisen jälkeen.

Miten taudin leviäminen estetään?

Taudin puhjettua tarhoissa tai kouluissa on otettava käyttöön hyvä käsihygienia. On käytettävä kertakäyttöpyyhkeitä/liinoja, lelut ja vastaavat tavarat on pestävä päivittäin, ja yhteiset kosketuskohdat on pestävä. Pesu on tehtävä vähintään saippualla ja vedellä. Niissä tapauksissa, joissa on tärkeä saada tilanne nopeasti hallintaan, voi kloriitin tai isopropyylialkoholin käyttö yhteisten kosketuskohtien desinfioimiseksi olla välttämätöntä.

Ota yhteys lääkäriin

Jos epäillään märkärupea, on otettava yhteys lääkäriin. Lääkäri neuvoo, miten tilanteessa toimitaan ja antaa tarpeellisen hoidon. Tärkeimmät toimenpiteet tartunnan leviämisen ehkäisemiseksi ovat hyvä haavanpuhdistus (pesu saippualla ja vedellä kahdesta kolmeen kertaan päivässä) ja haavojen peittäminen, käsihygienian lisääminen ja tehostettu puhtaus.

Nopea ja tehokas yksittäisten sairaustapausten hoitaminen on myös tärkeä tartunnan leviämisen ehkäisemiseksi. Hyvä sääntö tartunnan välttämiseksi on huolehtia hyvin ihon pienistä haavoista, muun muassa pesemällä, mahdollisesti desinfioivalla haavaliuoksella kuten klooriheksidiinillä.

Märkäruven diagnosointi ja hoito

Diagnoosi tehdään ihottumalle tyypillisen ulkonäön perusteella: Pienet vuotavat alueet peittyvät pikkuhiljaa ruskeankeltaisella ruvella. Jos diagnoosista on epäilys, lääkäri tai sairaanhoitaja voi tehdä haavaviljelyn. Rakkuloita muodostavaan märkärupeen sairastuvat yleensä pienimmät lapset.

Monissa tapauksissa tauti menee ohi itsestään hyvän puhdistuksen avulla.

• Tavallinen puhdistus saippualla ja runsaalla/juoksevalla vedellä.
• Paksuja irtonaisia rupia tulee pehmittää kylvettämällä tai sidoksella, ja poistaa se sen jälkeen. Kiinni olevia rupia ei saa irrottaa.
• Jos märkärupia on vähän ja ne ovat pieniä ja rajatulla alueella, suositellaan pesua saippualla ja vedellä, mahdollisesti klooriheksidiinillä isommilla lapsilla tai aikuisilla, ja sen jälkeen kuivien siteiden laittamista – kahdesta kolmeen kertaan päivässä. Alueelle levitetään myös antibioottivoidetta.

• Lääkärin on syytä mennä 1–3 vuorokauden sisään päiväaikaan, jos märkärupi leviää yli kuuden neliösenttimetrin alueelle. Hoitona on antibioottivoiteen lisäksi 7–10 vrk kestävä, suun kautta annettava antibioottikuuri. Antibiootti valitaan tarvittaessa bakteeriviljelyn tuloksen perusteella. Lääkärin käyttämiä paikallisantibiootteja ovat itsehoitolääkkeiden lisäksi fusidiinihappo ja mupirosiini.

Vaikeat märkärupitapaukset, tai niiden jatkuva uusiutuminen, voi johtua siitä, että sairauden aiheuttavat bakteerit ovat etabloituneet kehoon, useimmiten sierainten ulkoreunoille. Siksi joissakin tapauksissa suositellaan voitelemaan nenän sisäpuoli antiseptisellä voiteella esimerkiksi pumpulipuikkoa käyttäen. Nenä voidellaan kahdesti päivässä niin kauan, kun ihottumaa hoidetaan, ja sen jälkeen muutaman kerran viikossa päättyneen paikallishoidon jälkeen. Jos infektiota ei saa kuriin, voi olla hyvä antaa ”nenähoito” kaikille perheenjäsenille jonkin aikaa.

Voiko tartuntaa ehkäistä?

Hyvä käsihygienia saippuapesuineen on tärkein ehkäisevä toimenpide. Jokaisella tulisi olla infektion aikana käytössä oma käsipyyhe, ja päiväkodissa pitäisi rajoittaa pehmolelupäiviä. Huolellinen ihottuman peittäminen vähentää tartuntariskiä.

Kuvitus: iStockphoto