Diabeetikon huonovointisuus voi olla merkki ketoasidoosista

Verensokerin noustessa liian korkeaksi insuliinin puutteen vuoksi, kehon palamisreaktioissa tapahtuu suuria muutoksia. Muun muassa lisääntynyt ja puutteellinen rasvan palaminen johtaa happamien aineiden, happojen ja ketonien kertymiseen elimistössä. Jos tätä tilaa ei hoideta, se voi johtaa koomaan ja jopa kuolemaan. Harvinainen tilanne syntyy pääasiassa tyypin 1 diabeetikoille, mutta vain poikkeustapauksissa henkilöille, joilla on tyypin 2 diabetes.

Mitä diabeettisella ketoasidoosilla tarkoitetaan?

Elimistön solut saavat energiaa verensokerista. Jotta solut voisivat hyödyntää energian sokerin on siirryttävä verestä soluihin. Ilman insuliinia siirtyminen ei ole mahdollista.

Diabeettinen ketoasidoosi ilmenee insuliini-hormonin puutoksen yhteydessä. Veren sokeritaso nousee, mutta samalla keho menettää kykynsä hyödyntää sokerin energiaa. Energiaa saadakseen elimistön on ryhdyttävä polttamaan rasvaa. Tämä aiheuttaa hapon kerääntymisen elimistöön (verestä tulee hapan, pH laskee). Korkea verensokeri lisää voimakkaasti virtsantuotantoa, mikä johtaa nestetasapainon heikentymiseen (dehydraatio eli kuivuminen). Virtsan sokeri tehostaa nesteen poistumista kehosta (osmoottinen diureesi).

Miten tunnistaa oireet?

Kova jano, lisääntynyt virtsaaminen sekä väsymys voivat olla merkkejä diabeettisen ketoasidoosin kehittymisestä. Diabeettista ketoasidoosia tavataan erityisesti tyypin 1 diabetesta sairastavilla lapsilla, mutta sitä voi poikkeuksellisesti esiintyä myös tyypin 2 diabetesta tai raskausdiabetesta sairastavilla henkilöillä. Raskaana olevan diabeetikon verensokerin ylittäessä 11,1 mmol/l tulee testata myös ketoaineiden esiintyminen. Havaittaessa ketoaineita tai verensokerin ollessa jatkuvasti korkea raskaana olevan tulee aina ottaa yhteys lääkäriin.

Diabeettisen ketoasidoosin edetessä tila johtaa kuivumiseen (kehon nestehukkaan). Tämä tuo mukanaan oireita kuten pahoinvointia, oksentelua, vatsakipuja, huimausta, hengenahdistusta/muuttuneen hengitystavan, asetonin hajuisen hengityksen ja mahdollisesti kuivumista ja halkeilua huulten tai kielen ympäristössä.

Voiko sairauteen varautua?

Yleisin syy ketoasidoosin syntymiseen on se, että insuliinin ottaminen keskeytyy syystä tai toisesta. Toinen yleinen syy on akuutti infektio. Infektiossa insuliinin tarve lisääntyy ja tämän huomiotta jättäminen voi lisätä ketoasidoosin mahdollisuutta. Myös muutaman päivän kestävä kuume tai yli kuusi tuntia jatkuva ripuli tai oksentelu lisäävät ketoasidoosin riskiä. 

Miten diabeettista ketoasidoosia voi ehkäistä?

Tyypin 1 diabetesta sairastavan tulisi laatia diabeteshoitajan tai lääkärin kanssa suunnitelma siitä miten toimia verensokerin noustessa liian korkeaksi. Ellei tilanteen sattuessa tiedä miten toimia, on otettava pikaisesti yhteyttä lääkäriin.

Myös tavanomaisen flunssan tai muun ohimenevän sairauden aikana verensokerin tarkkailuun tulee kiinnittää erityistä huomiota. Silloin verensokeri on mitattava normaalia useammin, vähintään joka neljäs tunti (ja vielä useammin mikäli verensokerissa tapahtuu suuria muutoksia).

Yksin asuvalta diabeetikolta vaaditaan suurta huolellisuutta. Ketoasidoosin syntyminen voi usein alkaa tavallisella vatsa- ja suolistoinfektiolla, joka itsessään nostaa verensokerin tasoja. Kipeänä ruoka ei maistu ja on helppo luulla, että insuliiniannosta pitää pienentää tai olla kasvattamatta annosta. Ketoasidoosin oireet ovat myöhemmin hyvin samankaltaiset kuin alkuperäisessä vatsainfektiossa ja ne on helppo sekoittaa toisiinsa. Ketoasidoosin salakavala kehittyminen voi johtaa sairaalahoitoon.

Miten toimia?

Sairastettaessa insuliinihoitoa vaativaa diabetesta on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota veren korkeisiin sokeriarvoihin. Diabeettisen ketoasidoosin riski on mahdollinen ennen kaikkea tyypin 1 diabetesta sairastavilla potilailla, ja alla olevat neuvot voivat pienentää diabeettisen ketoasidoosin syntymisen riskiä:

• Flunssan tai muun sairauden sattuessa tarkista verensokeri vähintään joka kolmas tai neljäs tunti. Tarkista verensokeri kerran tunnissa tai joka toinen tunti, jos arvot ovat korkeat. Kysy tarvittaessa hoitavalta lääkäriltä tai diabeteshoitajalta, mitä pidetään korkeana verensokerina. Useimpien potilaiden on tarkastettava verensokeri tiheämmin arvon ylittäessä 14 mmol/l. Testaa verensokeri myös yöllä vähintään joka neljäs tunti.
• Testaa virtsa ketoaineiden varalta neljän tunnin välein sokeriarvon ylittäessä 14 mmol/l.
• Insuliinin ottamista EI saa lopettaa, vaikka ruoka ei maistuisikaan sairauden vuoksi. Keho tarvitsee insuliinia joka tapauksessa. Ota yhteys lääkäriin tai diabeteshoitajaan, ellet tiedä, miten insuliiniannosta tulisi muuttaa.
• Korkean verensokerin hallintaan saaminen voi vaatia lisäannoksen insuliinia. Ota yhteys lääkäriin, jos lisäannos ei laske verensokeriarvoa.
• Juo paljon sokeritonta ja kofeiinitonta nestettä. Ota muutamia kulauksia nestettä parin minuutin välein pahoinvointiin.
• Verensokeriarvon ollessa yli 14 mmol/l  vältä runsaasti hiilihydraatteja sisältävien aineiden nauttimista.
• Vältä kuntoilua verensokerin ylittäessä arvon 15–16 mmol/l.

Diabeettinen ketoasidoosi ilman kohonnutta verensokeria

Tilanne, jossa ruokahalu on heikentynyt jo pidempään, esimerkiksi muun sairauden tai leikkaushoidon takia, voi harvinaisissa tapauksissa johtaa diabeettiseen ketoasidoosiin, jossa verensokeri ei vällttämättä ole koholla, mutta potilaalla on tyypilliset ketoasidoosin oireet. Tila voi kehittyä ennen kaikkea diabeteslääke SGLT2-estäjää käytettäessä ja voi vaatia sairaalahoitoa.

Hoitoon tulisi hakeutua, jos:

• Oksentaa useita kertoja.
• Kärsii vatsakivuista.
• Ripuloi yli neljä kertaa kuuden tunnin aikana.
• Verensokeriarvo on yli 18 mmol/l.
• Kärsii alhaisen verensokerin oireista tai sokeriarvo alittaa 4 mmol/l, eikä tila korjaannu omilla toimilla.
• On hengitysvaikeuksia.
• Havaitsee kohtalaisia tai suuria määriä ketoaineita virtsatestin aikana.

Potilaan kärsiessä infektio-oireista kuten kuumeesta, yskästä, kurkkukivusta tai kivusta virtsatessa tulisi ottaa yhteyttä lääkäriin ja selvittää muun hoidon tarve.

Insuliinipumppua käyttävien tulisi varmistaa, että kotona on sekä lyhytvaikutteista että pitkävaikutteista insuliinia sekä neuloja ja ruiskuja pumpun vioittumisen varalta. Epäiltäessä insuliinipumpun toimintakuntoa on käytettävä ruiskua kunnes pumppu on tarkastettu. Pumppua käyttävien tulisikin aina tietää minne voi ottaa yhteyttä, jos pumpun kanssa tulee ongelmia.

Tiedot tarkastanut Anna Nager, LT ja yleislääketieteen erikoislääkäri, Karoliininen instituutti

Lähteet:

Medibas

Tays

Duodecim-lehti