Nokkosihottuma on yleinen ihoreaktio – milloin kannattaa hakeutua lääkäriin?

Nokkosihottuma eli urtikaria on reaktio, joka muodostuu pienistä punaisista, koholla olevista ja kutiavista paukamista. Ihottuma muistuttaa jälkeä, joka syntyy iholle nokkosen kosketuksesta, mistä se on saanut myös nimensä.

Mitä nokkosihottuma on?

Paukamien määrä, koko ja levinneisyys kehossa vaihtelevat. Yksittäinen paukama syntyy ja häviää alle vuorokaudessa, mutta koska niitä voi tulla uusia muihin kohtiin, sairaus voi kestää kauemmin.

Jotkut saavat paukamien lisäksi turvotusta, mitä kutsutaan angioedeemaksi. Sitä esiintyy yleensä kasvoissa, käsissä tai jaloissa.

Nokkosihottuma jaetaan akuuttiin ja krooniseen muotoon. Kroonisen nokkosihottuman määritelmä on se, että paukamia on ollut päivittäin yli kuuden viikon ajan. Mikäli paukamia on vähemmän aikaa, ihottumaa kutsutaan akuutiksi.

Joillekin ihmisille kroonisen nokkosihottuman aiheuttaa fysikaalinen ärsyke, kuten kylmyys, lämpö, aurinko tai raavittu iho. Tätä kroonisen nokkosihottuman muotoa kutsutaan indusoituvaksi urtikariaksi.

Mahdollisuus saada akuutti nokkosihottuma jossain elämän vaiheessa on noin 20 prosenttia, kun taas kroonisen nokkosihottuman mahdollisuus on noin 1–4 prosenttia. Akuutista nokkosihottumasta kärsivät yhtä monet miehet kuin naiset, mutta krooninen muoto on naisilla kaksi kertaa yleisempi.

Mikä aiheuttaa nokkosihottumaa?

Nokkosihottuman aiheuttaa erilaisten aktiivisten aineiden, muun muassa histamiinin, vapautuminen ihon syöttösoluista. Nämä aineet aiheuttavat sen, että verinahan pienet verisuonet laajenevat ja niistä pääsee ulos nestettä, jolloin muodostuu paikallista turvotusta (edeema). Lisäksi reaktio aiheuttaa punoitusta ja kutinaa.

Syöttösolut voivat aktivoitua usealla eri tavalla. Tunnetuin syy on se, että tietyt allergiavasta-aineet (immunoglobuliini E), jotka ovat sidoksissa allergiaa aiheuttavaan aineeseen, sitoutuvat solun pinnalla oleviin reseptoreihin ("vastaanottajiin").

Syöttösolut voivat toki myös aktivoitua ilman taustalla olevaa allergiaa. Aktivoitumisen voivat aiheuttaa esimerkiksi aineet, jotka vapautuvat tulehdusten ja infektioiden yhteydessä, ja eri lääkkeet.

Nokkosihottuman laukaisevia tekijöitä tunnetaan useita, mutta noin 50 prosentilla akuuttia muotoa sairastavista ja jopa 90 prosentilla kroonista muotoa sairastavista syy jää tuntemattomaksi. Akuutin nokkosihottuman yleisimmät syyt ovat ylempien hengitysteiden infektiot ja lääkkeet.

Niissä harvoissa tapauksissa, joissa kroonisen nokkosihottuman laukaiseva syy voidaan tunnistaa, hallitsevana tekijänä ovat niin kutsutut autoimmuunit mekanismit. Tämä tarkoittaa sitä, että potilas itse muodostaa vasta-aineita, jotka eri tavoin aktivoivat syöttösolut ilman taustalla vaikuttavaa allergiaa. Alla on muutamia tekijöitä, jotka voivat laukaista nokkosihottuman:

• Lääkkeet. Monet lääkkeet voivat aiheuttaa nokkosihottumaa muistuttavia reaktioita eri mekanismien kautta. Penisilliini on yleisin lääke, joka laukaisee nokkosihottuman allergiavasta-aineiden kautta. Asetyylisalisyylihappo, tulehduskipulääkkeet ja opiaatit (kuten morfiini) ovat esimerkkejä lääkkeistä, jotka voivat laukaista nokkosihottuman ilman taustalla olevaa allergiaa.
• Infektiot, puremat ja pistot. Hengitystieinfektiot ja virtsatieinfektiot ovat akuutin nokkosihottuman yleisiä syitä. Kroonisessa nokkosihottumassa voidaan joskus löytää bakteeri- ja parasiitti-infektioita vatsasta tai suolistosta. Hyönteisten, kuten hyttysten, syyhypunkkien ja täiden, puremat ja pistot voivat aiheuttaa nokkosihottumaa muistuttavia paukamia, mutta silloin ihottuman keskellä näkyy yleensä purema- tai pistojälki.
• Ruoka-aineet. Ruoka-aineiden aiheuttamaa nokkosihottumaa, angioedeemaa ja jopa akuutteja allergisia reaktioita (anafylaksia) esiintyy pääasiassa lapsilla. Aikuisiässä ruoka-aineallergia on hyvin harvinainen syy krooniseen nokkosihottumaan, mutta tietyt ruoka-aineet voivat olla suoraan histamiinia vapauttavia tai aiheuttaa ei-allergisen reaktion biogeenisten amiinien korkean pitoisuuden takia. Tällaisia ruoka-aineita ovat esimerkiksi tietyt kalat, äyriäiset, juusto, viini ja mansikat.
• Fysikaaliset ärsykkeet. Kroonisen nokkosihottuman voi aiheuttaa fysikaalinen ärsyke, kuten kylmyys, lämpö, vesi, aurinko, paine, raavittu iho, tärinä ja rasitus. Yhteys on yleensä selvä.
• Kosketusallergia. Kuten kosketus nokkoseen aiheuttaa pistelyä, nokkosihottuman voi laukaista kosketus muihin aineisiin, kuten lateksiin tai juureksiin.
• Autoimmuniteetti.

Mistä ihottuman tunnistaa?

Tyypillisessä nokkosihottuman paukamareaktiossa muodostuu turvotusta verinahan yläosaan. Se näyttää iholla pieneltä kohoamalta, jonka ympärillä on punoitusta.

Yleensä paukamia on useita samanaikaisesti, ja joskus ne voivat levittäytyä ja sulautua toisiinsa, jolloin punoittavat paukamat muodostavat laajoja alueita. Paukamat kutiavat kovasti. Nokkosihottumalle on tyypillistä, että paukamat vaihtavat paikkaa muutaman tunnin tai viimeistään vuorokauden sisällä.

Jos ihon turvotus sen sijaan on verinahan alaosassa tai ihonalaiskerroksen rasvassa, muodostuu suurempi ja rajallisempi turvotus, jota kutsutaan angioedeemaksi. Paukamista poiketen angioedeema voi pysyä hieman pidempään, eikä se kutise.

Huuliin, suun limakalvoon tai kieleen muodostuva angioedeema on yleensä toispuoleinen. Jos se on kroonisen nokkosihottuman ilmentymä, se aiheuttaa hyvin harvoin hengitysesteen. Jos angioedeema on osa anafylaktista reaktiota, on paljon suurempi riski, että se vaikuttaa hengitykseen.

Kannattaako hakeutua lääkäriin?

Monissa tapauksissa akuutin nokkosihottuman takia ei tarvitse hakeutua hoitoon, koska ihottuma menee niin nopeasti ohi ja potilas itse tai joku muu tunnistaa oireet.

Jos nokkosihottuma alkaa hyvin äkillisenä ja laajana ja siihen liittyy kielen, suun tai nielun turvotusta, on lähdettävä päivystyspoliklinikalle. Tällöin yleensä riittää, että potilas kertoo lääkärille, miten, missä, milloin ja kuinka kauan ihottumaa on ollut, jotta diagnoosi voidaan tehdä.

Lisäksi joskus on tarpeen ottaa näytteitä infektioiden ja allergioiden varalta, tehdä testejä fysikaalisten ärsykkeiden vaikutuksesta ja joskus harvoin otettava ihonäyte.

Hoitona allergialääkkeet

Nokkosihottuman hoidossa tärkeintä on yrittää tunnistaa laukaiseva ärsyke ja varmistaa, ettei potilas altistu sille enää. Riippumatta siitä, löytyykö laukaiseva tekijä vai ei, tarvitaan yleensä hoitoa allergiatableteilla eli antihistamiineilla, kunnes uutta ihottumaa ei enää tule.

Ensisijaisesti käytetään uudenlaisia antihistamiineja, jotka eivät väsytä. Tabletteja saatetaan tarvita useita päivässä, jotta uutta ihottumaa ei synny.

Erityisen pahaa akuuttia nokkosihottumaa hoidetaan joskus kerta-annoksella kortisonia.

Kroonisessa nokkosihottumassa voi käydä niin, että hoidoksi ei riitä täysi annos antihistamiinia. Silloin tarvitaan usein lähete ihotauti-, keuhko- tai allergialääkärille, jotta ihottumaa voidaan hoitaa muunlaisilla lääkkeillä.

Ihottuma laantuu yleensä ajan myötä

Akuutti nokkosihottuma laantuu yleensä viikossa tai kahdessa, jos laukaiseva ärsyke on poissa. Kroonisen nokkosihottuman ennuste tunnetaan huonosti, mutta noin puolet potilaista on oireettomia kuuden kuukauden kuluttua, ja lähes kaikki ovat oireettomia viiden vuoden kuluttua.

Kirjoittaja: Åsa Ingvar, laillistettu lääkäri, Ihoklinikka, Skånen yliopistosairaala
Muut lähteet: Terveyskirjasto
Kuva: iStockphoto