Sydänhoitaja kannustaa potilasta

Sydänhoitajat ovat erikoiskoulutuksen saaneita sairaanhoitajia tai terveydenhoitajia, jotka työskentelevät sairaaloissa ja terveysasemilla – sydänhoitajia on myös ohjaajina Suomen Sydänliiton alueellisissa Tulppa-ryhmissä. Aina hoitaja ei käytä sydänhoitajanimikettä, vaan tällöin näistä tehtävistä vastaavat terveysasemilla yleensä muut sydän- ja verisuonisairauksiin erikoistuneet hoitajat kuten dehko-hoitajat (dehko = diabeteksen ehkäisy ja hoito).

– Kun potilas tulee vastaanotolle, kurkistamme yhdessä hoitosuunnitelmaa ja tavoitteita. Käymme läpi oireita ja voinnissa tapahtuneita muutoksia. Tarkastelemme lääkelistaa ja puhumme, miten lääkkeitä on otettu ja miten ne ovat vaikuttaneet, kertoo dehko- ja sydänhoitaja Pirjo Lehtinen Tampereen Tipotien terveysasemalta.

Käytännön apua

Sydänhoitaja punnitsee ja mittaa, tarkastaa verenpaineen ja pulssin ja arvioi samalla mahdollista uutta eteisvärinäoiretta. Lisäksi hän kysyy yöyskästä, hengenahdistuksesta, väsymysoireesta sekä arjessa selviytymisestä.

– Puhumme myös ruokavaliosta, suolan- ja alkoholinkäytöstä sekä tupakoinnin lopettamisesta. Saatamme miettiä, miten ruoan saa maustettua maittavaksi vähällä suolalla. Otan myös liikunnan aina puheeksi. Tehtäväni on ylipäätään miettiä, miten voin tukea potilasta hänen arjessaan.

Sydänhoitajan on tärkeä tietää, millaiset ovat potilaan elämänpuitteet ja mihin hän kaipaa tukea.

– Potilaalla voi olla hengitysoireita, nilkkojen turvotusta tai väsymystä, jotka vaikuttavat arkeen niin paljon, ettei sängyn petaaminen tai tiskaaminen ilman taukoa onnistu. Yhdessä mietimme, mikä auttaisi.

Tukea ja kannustusta

Sydänhoitajat ovat mukana myös ryhmäkuntoutuksessa. Muun muassa Tampereella toimii sydämen vajaatoimintapotilaille kolmesti kokoontuvia ryhmiä, joissa etsitään tietä parempaan elämänlaatuun. Ryhmistä saa samalla vertaistukea, ja potilailla on mukanaan myös omainen.

– Ensimmäisellä kerralla käydään läpi sairauden syitä, oireita, ohjausta sekä omahoitoa. Toisella tapaamisella puhutaan lääkehoidosta, palliatiivisesta hoidosta eli oireita lievittävästä hoidosta sekä tahdistinhoidosta. Kolmannella kerralla keskitytään vertaistukeen, sosiaaliturvaan sekä järjestötoimintaan ja kuntoutukseen.

Osa potilaista aristelee arjestaan kertomista, koska he kokevat syyllisyyttä sairastumisesta tai omahoidon sujumisesta. Pirjo Lehtinen kannustaa avoimuuteen, ja naurahtaen toteaa, ”ettei tarvitse olla 100 prosenttinen, 80 prosenttia riittää.”

Parhaimmillaan sydänhoitajan tapaaminen antaa potilaalle uutta voimaa jatkaa arkeaan eteenpäin.

Lähde: Suomen Sydänliitto ja Tampereen Tipotien terveysaseman dehko- ja sydänhoitaja Pirjo Lehtinen.
Kuvitus: iStockphoto